Sosiaali- ja terveydenhuolto Tampereella 1940-1960

Tampereella sosiaalitoimen paikallishallinnosta vastasi kunnallinen lautakunta, jonka nimi muuttui vuonna 1951 Huoltolautakunnasta Sosiaalilautakunnaksi. Nimen muutoksen yhteydessä lautakunnan toimipiiriin yhdistettiin erillisenä toiminut lastensuojelulautakunta. Uusi sosiaalilautakunta jaettiin yleiseen ja huolto-osastoon, joista jälkimmäisen piiriin kuului laitoshoito. Kunnallinen lautakunta huolehti vammaisten ja vajaakykyisten huollosta ja sen piiriin kuuluivat myös sellaiset avustettavat, jotka aiheuttivat häiriötä ympäröivälle yhteiskunnalle, eli alkoholin väärinkäyttäjät ja irtolaiset.

Laitoksista merkittävin oli Koukkuniemen kunnalliskoti, jonka nimi muutettiin vuonna 1956 uuden huoltolain hengen mukaisesti vanhainkodiksi. Laitoksen yhteydessä toiminut lastenkoti lakkautettiin 1957 ja lapset siirrettiin Irjalan väliaikaiseen pientenlastenkotiin. Koukkuniemeen oli edelleen sijoitettuna myös mielisairaita ja muita pitkäaikaissairaita. Messukylän liitoksen yhteydessä kaupungin omistukseen siirtyi 59 paikkainen kunnalliskoti, joka myöhemmin muutettiin vanhainkodiksi. Lisäksi kaupungin omistuksessa oli Kurussa sijaitseva Palhoniemen koulukoti, joka muutettiin kunnalliskodiksi vuonna 1952. Laitoksen hoidokit olivat lähinnä alkoholiongelmaisia miehiä. Palhoniemessä myös järjestettiin kesäisin virkistysleirejä vanhuksille ja suurperheiden äideille. Kunnallisten laitosten lisäksi kaupungissa toimi myös kahdeksan yksityistä vanhainkotia.

Tampereen poliolastentarhan lapsia keväällä 1958. Kuva: R. Branthin, Aamulehti.

Lastensuojelun toimipiiriin kuuluivat lastenkodit, koulukodit, lastentarhat ja -seimet ja kesäsiirtolat. Lisäksi valvottiin yksityisiä lastenhoitolaitoksia, joita Tampereella oli muutamia, sekä perheisiin sijoitettujen lasten huoltoa. Sotien jälkeen sotaleskien ja -orpojen työhuolto tuli huoltolautakunnan järjestettäväksi. Uuden lainsäädännön myötä kunnallisen sosiaalitoimen tehtäväksi tuli valtion avustusten jakaminen. Näihin avustuksiin kuuluivat myös äitiysavustus ja perhelisät sekä avioliiton ulkopuolella syntyneiden lapsien toimeentulon turvaaminen.

Kodinhoitoavun alkuna oli vuoden 1950 laki kunnallisista kodinhoitajista. Kodinhoitajat toimivat aluksi vähävaraisissa suurperheissä silloin, kun äiti synnytyksen, sairauden tai muun syyn takia oli kykenemätön hoitamaan perhettään, mutta vähitellen kodinhoitajat toimivat yhä lisääntyvässä määrin myös vanhusten apuna. Kodinhoitotoiminta kasvoi nopeasti ja vuonna 1960 kaupungilla oli palveluksessaan 18 kodinhoitajaa, jotka kävivät 512 perheessä. Terveydenhoitolautakunta vastasi terveyden ja sairaanhoidon valvomisen ja järjestelyn sekä kulkutautien vastustamisen lisäksi työ-, kokous- ja asuintilojen tarkistamisesta ja elintarvikehygieniasta, johon kuului mm. maidon- ja lihan torimyynnin valvonta sekä juomaveden valvonta. Lisäksi lautakunta valvoi mm. uimavesien puhtautta.

Kunnallisen terveydenhoidon laitokset olivat Hatanpään sairaala, joka toimi kaupunginsairaalana, Hatanpään mielisairaala, kulkutautisairaala, synnytyslaitos, Kaupin keuhkotautiparantola sekä Koukkuniemen kunnalliskodin sairasosasato. Kaupungilla oli paikkoja useissa piirimielisairaaloissa. Kalevankankaan yleinen sairaala oli valtion sairaala ja lisäksi Tampereella toimi kolme yksityistä sairaalaa: Finlaysonin tehtaan sairaala, Tampereen yksityissairaala (lopetti toimintansa 1948) ja Tohtori Rauno Aulamon Silmäsairaala. Vuonna 1943 säädetyn keskussairaalalain mukainen laitos päätettiin sijoittaa Tampereelle, mutta sen rakentaminen viivästyi ja valtion rahoitus hankkeelle saatiin vasta 1958.

Vuonna 1944 annetun äitiys- ja lastenneuvolalain mukaisesti kaupunki jaettiin kymmeneen neuvolapiiriin, ja 15 terveyssisarpiiriin. Neuvoloiden yhteyteen pyrittiin keskittämään kaikki äitiyshuolto, koulu- ja tuberkuloosihuolto sekä kotisairaanhoito. Säännöstelyaika antoi valtavan sysäyksen äitiyshuollolle ja sotien jälkeen miltei kaikki Tampereen äidit lapsineen, yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta, olivat kaupungin neuvolatoiminnan piirissä. Neuvoloiden ja niiden henkilökunnan määrä lisääntyi kaupungin kasvaessa, samoin kouluterveydenhuoltoa ja koululaisten hammashuoltoa laajennettiin.

Vauvat nauttivat valohoidosta ammattitaitoisen terveyssisaren valvonnassa Viinikan neuvolassa sotatalvena 1942. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.