Oppikoulut Tampereella vuosina 1940-1960

Kansakoulu oli yleissivistävä koulu kaikille, mutta koska osa oppilaista siirtyi kansakoulun neljännen tai viidennen luokan jälkeen oppikouluun, muodostui kaksi "tasoa", joista oppikoululaiset muodostivat ylemmän, kansakoululaiset alemman. Jo 1930-luvulta lähtien oli asiaa pohdittu, ja vuonna 1946 oli säädetty laki kunnalliseen kansakoulujärjestelmään kuuluvista keskikouluista, mutta sekään ei poistanut koulujärjestelmän kahtiajakoa. Toisaalta jakoa voitiin perustella oppilaiden erilaisuudella.

Harjun yhteiskoulun ensimmäinen pääsykoe 1.6.1956. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Tampereella oli kahdeksan oppikoulua, joista kuusi oli valtion kouluja. Kansakoulun neljännen luokan pohjalta toimivia kouluja olivat Tampereen lyseo Pyynikintorin laidassa, yksityisenä tyttökouluna vuonna 1883 aloittanut Tampereen tyttölyseo, Tuomiokirkkoa vastapäätä sijaitseva, vuodesta 1903 toiminut Klassillinen lyseo, vuonna 1908 perustettu Tammerkosken tyttölyseo, yksityinen, vuonna 1895 toimintansa aloittanut Tampereen yhteiskoulu, entinen Suomalainen yhteiskoulu, sekä niinikään yksityinen Ruotsalainen yhteiskoulu. Kansakoulun viidennen luokan suorittaminen oli edellytyksenä vuonna 1927 Aleksanterin kirkon viereen perustetun Tampereen yhteislyseon ja Tampereen II tyttölyseon, entisen Viipurin tyttökoulun suorittamiseen.

1940-luvun alkupuolella Tampereella oppikoulujen oppilasmäärät nousivat siirtoväen vuoksi, mutta pysyivät sitten muutaman vuoden lähes ennallaan. Vuoden 1947 syksyllä Tampereen kahdeksan oppikoulun oppilasmäärä oli 3 968. Jo 1940-luvun lopulla oppikouluihin pyrkivien määrä alkoi kasvaa, mikä johtui mm. kaupungin asukasluvun noususta ja taloudellisesta vaurastumisesta. Kun uusia oppikouluja ei kaupunkiin kuitenkaan perustettu, oli seurauksena tilanahtaus. Paine oppikouluissa kasvoi vuosi vuodelta, eivätkä kaikki halukkaat saaneet opiskelupaikkaa. Niinpä 1950-luvun alussa oppikouluihin pyrkivistä keskimäärin kaksi kolmesta sai opiskelupaikan. Tampereen II lyseoon, Tampereen II tyttölyseoon, sekä Ruotsalaiseen yhteiskouluun voitiin vastaanottaa yleensä kaikki sisäänpääsytutkinnoissa hyväksytyt pyrkijät. Kansakoulun neljännen luokan suorittamiseen pohjaavissa suomenkielisissä oppikouluissa tilanne oli toinen. Niihin voitiin esim. vuosina 1945-1949 hyväksyä vain noin puolet pyrkijöistä.

Tampereen Tyttölyseon, eli "Tipalan" oppilaita karonka-retkeltä palanneina vuonna 1955.

Tampereella kaikki oppikoulut oli sijoitettu Aleksanterin kirkon ja Tuomiokirkon läheisyyteen, mikä ihmetyttikin kaupunkilaisia. Sitä vastoin rautatien itäpuolella ei ollut ainoatakaan oppikoulua, vaikka esim. Tammelan kaupunginosa oli varsin laaja ja asukkaita oli 1950-luvun alussa jo yli 20 000. Myös läntisten liitosalueiden väkirikkaisiin esikaupunkeihin olisi tarvittu oppikouluja. Epilää pidettiin varsin sopivana oppikoulun sijoituspaikkana Pispalan, Epilän, Lamminpään ja Lentäväniemen tarpeita silmällä pitäen. Ajateltiin myös Viinikan ja Nekalan, ehkäpä Härmälän ja Messukylänkin alueiden tarvitsevan omat oppikoulunsa.

Kun valtion kouluja ei kaupunkiin saatu, ryhdyttiin perustamaan yksityisiä oppikouluja. Mm. useat Tammelan koulun opettajat olivat perustamassa vuonna 1953 toimintansa aloittanutta Kalevan yhteiskoulua. Muutaman vuoden kuluttua aloittivat toimintansa Harjun, Pirkanmaan ja Messukylän yhteiskoulut. Opetus tapahtui pääasiassa läheisten kansakoulujen tiloissa, mutta omatkin koulutalot rakennettiin aikanaan. 1950-luvulla oppilaiden määrä nousi tasaisesti ja 1960-luvulle tultaessa oppilaita oli jo yli 8 000.