Ruskotuska
RuskoTuska tulee – aku(i)ssa virtaa?
Kepardi-cupin 3.osakisa mitellään ke 26.10. klo 18 erinomaiset puitteet tarjoavissa Rusko-Hervannan erämaametsissä. Syksy on vihdoinkin viilennyt ja yöt pimenneet, joten luvassa on todellisia elämyksiä ja pisteitä ne parhaiten ansaitseville. Pitkiä kilometrejä & pusikkoisia polkuja on tarjolla niin TosiEläimille kuin TosiNaaraillekin omissa sarjoissaan.
Tervetuloa (-menoa) "nauttimaan" haasteista ja yösuunnistuksen ihmeistä sysipimeän syksyn armoille!
Tulokset
TosiMiehet
1. Jari Sillman 1.32.30 1000
2. Miika Pietilä 1.32.41 998
3. Jussi Uusitalo 1.33.29 989
4. Antti Kaivosaari 1.33.44 987
5. Tuomas Fjällström 1.33.50 986
6. Staffan Tunis 1.43.09 885
6. Heikki Istolahti 1.43.09 885
8. Ville Uitto 1.48.49 824
8. Lasse Kautto 1.48.49 824
10. Raphael Stefanini 2.14.35 545
Naiset
1. Ulrika Uotila 1.16.02 1000
2. Jenni Mettälä 1.16.48 990
Kilpailuohjeet – RuskoTuska 26.10.2005 competition instructions:
H: 11.1km, 6 control points
D: 6.8km, 4 control points
Start: Separate mass start. D class start at 18:00 and H class start at 18:05. Distance to the start is approx 1,2km. Warm-up running together from sports-hall to starting point. We try to start that warm-up at 17:45 so be early at sports hall (Tamppi areena). Map without course is seen before warm-up start so you can build up your o-thinking before start.
There are two different maps. Last map is sprint map and in that section there are not any controls left. Sprint map is only for finding back to finish (sports hall door).
Controls: Reflector and blue plastic band where you can find the control code. Remember that code!
Take A3-sized plastic map cover with you!!! Remember head-lamp, compass, warm running clothes and happy mind!
! Ruskoennakkoa by Timpe…
"Minä armahdan, Rusko ei"
Tämä tarina sekoittaa faktaa ja mystiikkaa liittyen legendaariseen KeparDI-cupin osakilpailuun. Oikeastaan kaikki kilpailut ovat legendoja mutta tämä on legenda legendojen joukossa. Se ei tarvitsisi tunnetun maineensa ansiosta lisähypetystä mutta kolikon toisella puolella väijyy toinen totuus. Rusko-Tuska ansaitsee tulla esiin kerta toisensa jälkeen, ehkä jopa uniin asti.
Kaikki alkoi kun näin ratamestarin lentokentän hississä. Hän on erittäin hyvä ystäväni. Ei mennyt aikaakaan kun huomasin olevani ennakkonäytöksessä. Popcornit vain lensivät ja suhisivat. Vai olivatko ne sittenkin jotain muita suhisijoita. Itse asiassa olin kuullut jonkun kaverini kutsuvan niitä horneteiksi. No, siellähän suhisevat. Olin kuitenkin paikalla, lähtöpaikalla, RuskoTuska 2005:n lähtöpaikalla. Nastarit olivat kireällä ja vatsani muljasi. Olin kuullut vain juttuja legendaarisen pelottavasta Ruskon maastosta, isojen poikien juttuja. Nyt ei auttanut enää mikään kieroilu, kepulikonsteista puhumattakaan. Metsään oli mentävä, olinhan sen ratamestarille pikkutunneilla luvannut. Tai itse asiassa siinä tilanteessa ne tunnit eivät olleet enää pieniä mutta se on sitten aivan oma tarinansa.
Starttipistooli pamahti, nastat raapivat kylmää asfalttia. Mietin olisiko pitänyt verrytellä paremmin. Myöhäistä, totesin, ja kiihdytin matkavauhtiin, joka tälle matkalle ekstrapoloituna ei ollut hääviä. Leikin hetken mielikuvitusleikkiä, millaista juuri tässä vaiheessa olisi kuuden vuorokauden kuluttua kun nälkäiset KeparDIt starttaavat matkaan. Toivon ettei joukossa olisi oikeasti nälkäisiä, sillä Ruskon perukoilta olisi Tuska-Irmelille pitkä matka. Tai eihän se oikeastaan haittaisi, sillä ajat ovat muuttuneet ja Irmelikin on vain muisto vanhojen kähmyjen kohmettuneilla kovalevyillä.
Pienen ajatusleikin jälkeen palaan takaisin todellisuuteen ja löydän itseni etenemästä ykköselle. Navigointi on vahvin osa-alueeni ja poimin rastin kuin kypsän tomaatin äidin kasvihuoneesta, pitäisi kai vain käydä poimimassa useammin. Illuusio sametinsileästä RuskoTuskasta on jo lähes täydellinen, kun löydän itseni myrskyn kaatamien kuusien oksahelvetistä. Päätän ottaa reitinvalinnan ja tuska vaihtuu nautinnoksi. Samassa mieleen juolahtaa täydellinen slogan: "Jos tarjolla on reitinvalinta, ota se!" Niinhän sitä tehtiin myös ennen vanhaan mutta suurien ikäluokkien poistumisen myötä se tietotaito tahtoo kadota, niin myös tässäkin lajissa.
Ruskon huumaava vaikutus alkaa synnyttämään jo ensimmäisiä oireita, kun mieleen hiipii sopivia iskulauseita jälkiraporttiini ratamestarille. Toivon että reissun jälkeinen nousujohteinen euforia ei pyyhkisi kaikkia muistijälkiä tästä vaikuttavasta kokemuksesta. Voin vain toivoa mutta silti mieltäni kalvaa epäilys, rotan lailla, rehellisesti sanottuna. Matka on soljunut sopivasti eteenpäin ja tulee aika kuningasvälille. Mietin tarkkaan ja jossain määrin myös hartaasti valintaani. Toivon että epäilmeinen valinta ei olisi tällä kerralla huonoin. Seuraa tovi yksinäisyyttä kunnes adrenaliini räjähtää vereen, hirvikö se siinä kuusen takana lymyilee. Ei sentään, eksyin jonnekin hevosaitauksen reunaan ja voin hengähtää. Onni onnettomuudessa on se, että tiedän jälleen olinpaikkani, tai ainakin luulen tietäväni. Lopulta valintani paljastuu loistavaksi; löydän makrotason välillä myös parhaimmat mikrotasot. Kisan voittajan tulee haistaa nämä kuviot, näin minä sen mielessäni selvitin.
Löydän rastipisteen ja katson kelloon. Fifty siks minutes ja vielä on taivalta. Vilkaisen loppurataa ja päätän esittää ratamestarille vetoomuksen armahtavaan ristilenkin aukaisuun. Väännän neularasiaani uuden suunnan ja suunta on jo parempi. Let's go home boys, mietin. Kohta meno maistuu jälleen hyvältä ja mietin oliko oikaisu yhtä suuri resurssien tuhlaus kuin Kerava-Lahti junarata konsanaan. Huoleni osoittautuu onneksi nopeasti aiheettomaksi. Kuulen tiellä laukkaavan ratsukon äänen. Se on kuin seireenien kutsu. En näe mitään mutta kuulen kaiken. Mietin josko unelmieni hevostyttö karkaa kiitolaukkaa horisonttiin ja minä poloinen vain rämmin metsässä, sukkahousut kurassa, räkä poskella. Melkein jo käännyn koroiltani äänen suuntaan, kunnes järki voittaa ja uskon tämän olevan suomalaisen version Saharan kangastuksesta.
Ei kuitenkaan ensimmäistä ilman toista. Ylämäki iskee ja hapottaa. Oliko virhe muistella Wintersin tokaisua Band of Brothersista? "Speed is the key", kaikuu tyhjässä mielessäni. Näillä konnuilla tehdään pojista miehiä. Ei, täällä miehen määritelmä on täytynyt keksiä. Mutta niitä sankareita syntyy vasta kun tulee pilkkopimeä, onneksi nyt on vielä hieman päivänvaloa horisontissa. Pienen montun jälkeen meno tuntuu jälleen kevyeltä, toivottavasti tämä ei ole se kuuluisa viimeinen energiapiikki. Siitä ei ole kuitenkaan pelkoa kunnes tapahtuu se pahin. Pummi! Väärä mäki, niin sen on oltava. Kuusikossa tulee jo pimeä, sytytän Petzl:n. Onneksi tuo pieni mutta pippurinen lamppu tuli hätävaraksi mukaan. Löydän lopulta rastin, ja olen mielessäni hiljaa tyytyväinen. Oikeastaan en ole siitä tyytyväinen, että löysin rastin, sen sijaan hykärtelen sitä tosiasiaa mielessäni, että tämä tulee olemaan muillekin äärimmäisen paha rasti..
Vaikeuksien kautta voittoon ja löydän ihanneajan puitteissa maaliin. Tiedä sitten tulinko käyttäneeksi jossain vaiheessa myös polkupyörää, paluumatkalla tajunnanvirta alkoi hyytyä kuin Ladan akku. No, ei tämä aika-arvioita kuitenkaan vääristä. Kintuistaan ketterä KeparDI peittoaa laiskan pyörämiehen mennen tullen. Lämpimissä sisätiloissa upea kokemus tuntuu nopeasti kaukaiselta. Ei sillä että upean treenin haluaisi unohtaa. Enemmän tunteessa on epäuskoa, sillä kokemus oli kaikkia kummitustarinoita kumartamatta mahtava. Kuuden vuorokauden kuluttua näemme kuka kumartaa tykimmin.
Test runner Timpe 20.10.2005