{"id":452,"date":"2016-12-30T10:39:09","date_gmt":"2016-12-30T08:39:09","guid":{"rendered":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/?p=452"},"modified":"2017-02-13T10:12:01","modified_gmt":"2017-02-13T08:12:01","slug":"lue-lisaa-synnytystarinat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/2016\/12\/30\/lue-lisaa-synnytystarinat\/","title":{"rendered":""},"content":{"rendered":"

Synnytystarinat<\/strong><\/h3>\n

 <\/p>\n

Maiju 32 vuotta, esikoinen 3 v. ja nyt vauva 4 kk<\/strong><\/p>\n

\u201dEkan kun m\u00e4 synnytin, niin m\u00e4 olin jo etuk\u00e4teen ajatellut ett\u00e4 haluun kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Ja jotenkin musta tuntu ett\u00e4 sillon sen tarvinkin. Ett\u00e4 m\u00e4 en olis jaksanu tai pystyny synnytt\u00e4\u00e4n ilman l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. M\u00e4 en ollut muuta ikin\u00e4 ajatellutkaan.<\/p>\n

Sitten kun m\u00e4 odotin toista vauvaa, niin m\u00e4 aloin ajattelemaan ett\u00e4 kuinkahan mummi on pystynyt synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4.. ja sitten m\u00e4 luin juttuja ja kirjoja synnytt\u00e4misest\u00e4 aika paljon ja puhuttiin Joonaksenkin kanssa, ett\u00e4 kai m\u00e4kin siihen pystyisin, kun mummikin pystyi. M\u00e4 aloin ajattelemaan ett\u00e4 oon tosi voimakas ja rohkea, loin itselleni sellaisen voimanaisen roolin.. ihan hassu juttu oikeasti, mutta se tais toimia sitten kuitenkin. Kun t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n Viivi-vauvan synnytys alkoi, niin oli ilta.<\/p>\n

Mua alkoi supistelemaan, mutta m\u00e4 tein kaikkia tavallisia iltahommia, laitoin iltapalaa Roosalle, t\u00e4yttelin astianpesukoneen ja silleen. Sitten m\u00e4 menin suihkuun, olin siell\u00e4 aika kauan, koska se helpotti. Sitten Joonas sano, ett\u00e4 sit\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 haluaa l\u00e4hte\u00e4 sairaalaan. Sitten l\u00e4hdettiin, mutta pys\u00e4hdyttiin viel\u00e4 matkalla huoltoasemalle kahville, kun supistukset v\u00e4h\u00e4n meinas hiipua. No ajeltiin sitten sairaalalle sillon y\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n

Se k\u00e4til\u00f6 tutki ja sano, ett\u00e4 synnytys on hyv\u00e4ll\u00e4 mallilla, ett\u00e4 ei muuta kun synnytyssaliin vaan. M\u00e4 sain liikkua koko ajan kun ei ollut niit\u00e4 johtoja joka paikassa, niinkun sillon Roosan synnytyksess\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 oli se syd\u00e4n\u00e4\u00e4nien kuuntelulaite, mutta sillonkin sain seist\u00e4 tai istua keinutuolissa. Ottihan se tosi koville v\u00e4lill\u00e4 ja meinas uskokin loppua, mutta sitten m\u00e4 ajattelin mummia ja Joonas tuki tosi ihanasti. Me oltiin Joonaksen kanssa hyv\u00e4 tiimi, m\u00e4 olin se voimanainen ja se oli mun voimamies! M\u00e4 olin kyll\u00e4 tosi ylpe\u00e4 itsest\u00e4ni kun synnytin ilman epiduraalia, ilokaasua kyll\u00e4 hengitin, mutta kuitenkin.<\/p>\n

Ja sitten kun Viivi syntyi, niin m\u00e4 sain sen heti syliin ja se katto mua silm\u00e4t suurina ett\u00e4: \u201dMoro \u00e4iti, nyt m\u00e4 tulin!\u201d Siin\u00e4 me sitten oltiin, kahden t\u00e4ydellisen tyt\u00f6n voimavanhemmat!\u201d<\/p>\n

<\/div>\n

Henriikka 21 vuotta, esikoinen Pietu 7 kk<\/strong><\/p>\n

\u201dNeuvolassa aika loppuraskaudessa multa kysyttiin, ett\u00e4 mit\u00e4 m\u00e4 ajattelen synnytyksest\u00e4. En m\u00e4 ollut osannut ajatella sit\u00e4 ollenkaan! M\u00e4 olin vaan ajatellut, ett\u00e4 sitten kun mulla on vauva niin sitten sit\u00e4 ja sit\u00e4.. Niin, olin m\u00e4 ajatellut ett\u00e4 kuinkahan m\u00e4 p\u00e4\u00e4sen sairaalaan, jos vaikka supistaa niin kipe\u00e4sti, ettei pysty ite ajamaan. Mutta m\u00e4 olin sen ajatellut ett\u00e4 meen sitten vaikka taksilla, jos en joltain kaverilta saa kyyti\u00e4. Mutta en m\u00e4 ollut ajatellut mit\u00e4\u00e4n muuta siit\u00e4 synnytyksest\u00e4.<\/p>\n

No sittenh\u00e4n Pietu syntyikin v\u00e4h\u00e4n aikasin, 36 viikolla, enk\u00e4 ollut kyll\u00e4 ehtinyt ajatteleen edelleenk\u00e4\u00e4n synnytyst\u00e4. Sillonkin kun synnytin, niin huolestutti vaan, ett\u00e4 onko se liian pieni.. Ne k\u00e4til\u00f6t piti musta kyll\u00e4 tosi hyv\u00e4\u00e4 huolta. Ne kerto kauheen tarkkaan, ett\u00e4 mit\u00e4 millonkin tehtiin ja kyseli oonko kipe\u00e4. Sitten kun olin kipe\u00e4, heti kysyttiin ett\u00e4 tahdonko jotain mik\u00e4 helpottais. M\u00e4 sain l\u00e4mp\u00f6isen geelipussin alamahalle ja hengitin sit\u00e4 ilokaasua. Sitten m\u00e4 sain epiduraalin. Se oli tosi hyv\u00e4 ja vaikka oli se, niin pysty liikkumaan. M\u00e4 pelk\u00e4sin, ett\u00e4 sen laittaminen olisi sattunut, mutta ei sattunut ollenkaan.<\/p>\n

Sitten kun piti ponnistaa, niin mua alko j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihan hirve\u00e4sti. M\u00e4 ajattelin, etten pysty siihen ikin\u00e4! Mutta se k\u00e4til\u00f6 oli tosi kiva ja aika napakka, ja se sano mulle ett\u00e4 tottakai pystyt ja osaat, ja m\u00e4 pystyin ja osasin! M\u00e4 ponnistin kyljell\u00e4\u00e4n ja sitten konttaus-asennossa ja sit se syntyi. No ei se ihan yht\u00e4kki\u00e4 yhdell\u00e4 ty\u00f6nn\u00f6ll\u00e4 tullut, mutta helpommin kuin mit\u00e4 pelk\u00e4sin.<\/p>\n

Mun Pietu..! Se oli ihan ryppynen! M\u00e4 sain Pietun heti mahani p\u00e4\u00e4lle ja se huuteli siin\u00e4. Se oli aika j\u00e4nn\u00e4 tunne, sillain ett\u00e4 \u00e4sken se oli mun mahassa ja nyt se olikin syliss\u00e4 ja se oli mun vauva, mun lapsi. Hyvin meill\u00e4 on mennyt!\u201d<\/p>\n

<\/div>\n

Laura 34 vuotta, esikoinen Noel 2,5 v ja vauva Jasmin 2 kk<\/strong><\/p>\n

\u201dMin\u00e4h\u00e4n olen meid\u00e4n Noelin synnytt\u00e4nyt Ranskassa keisarileikkauksella. Sen piti olla jotenkin niin iso tai jotain, ja sitten leikattiin. No joo..<\/p>\n

Nyt kun odotin Jasminia, toivoin ett\u00e4 voisin synnytt\u00e4\u00e4 sen normaalisti. Puhuin paljon neuvolan terveydenhoitajan kanssa ja h\u00e4n kannatti ajatustani. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 voisin ihan hyvin synnytt\u00e4\u00e4 alakautta, vaikka ensimm\u00e4inen oli leikkaus. Juttelin perhetuttujen kanssa ja aika erilaisia tarinoita sai kuulla synnytyksist\u00e4, sairaaloista ja k\u00e4til\u00f6ist\u00e4. Mutta kyll\u00e4 netiss\u00e4kin oli aika erilaisia tarinoita. V\u00e4h\u00e4n alkoi huolestuttamaan, tai ehk\u00e4 mietitytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja puhuin sen terveydenhoitajan kanssa. H\u00e4n on ihan huippu ammattilainen! H\u00e4n jaksoi jutella mun kanssa ja kysyi ett\u00e4 tarvisinko l\u00e4hetett\u00e4 synnytyspelkopoliklinikalle. Sanoin ett\u00e4 en tarvitse, jos h\u00e4n vaan jaksaa kuunnella mua. Ja jaksoihan h\u00e4n, mutta se olikin huippu.. K\u00e4ytiin mieheni kanssa neuvolan valmennuksessa ja sitten yhden k\u00e4til\u00f6n omassa yksityisess\u00e4 valmennuksessa, niist\u00e4 molemmista sai hyvin tietoa ja sai kysell\u00e4 omiakin kysymyksi\u00e4.<\/p>\n

Ensiksi meni lapsivesi, sillain se synnytys l\u00e4hti k\u00e4yntiin. Ensin ei supistellut ollenkaan, mutta sitten pikkuhiljaa ne tuli. K\u00e4veltiin miehen kanssa sairaalan k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 ja odoteltiin ett\u00e4 synnytys etenisi. Alku oli aika hidasta ja harmitti kun miehell\u00e4kin meni ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 sairaalassa k\u00e4velless\u00e4, ei se oikeasti h\u00e4nt\u00e4 haitannut, mutta min\u00e4 mietin. Sitten kun olin auki nelisen sentti\u00e4, sain epiduraalin. Torkuin hetken, ehk\u00e4 tunnin, s\u00f6in v\u00e4h\u00e4n hedelmi\u00e4. Tuntui kuin olisin lev\u00e4nnyt enemm\u00e4nkin, niin sit\u00e4 jotenkin nopeasti virkistyi. Sain epiduraaliin lis\u00e4annoksen, se ei en\u00e4\u00e4 auttanutkaan niin hyvin, tai vei se kivut, mutta sellainen erilainen paineen tunne tuli aina supistuksen aikana. K\u00e4til\u00f6 kertoi, ett\u00e4 se kuului asiaan, h\u00e4n piti muutenkin meid\u00e4t hyvin ajan tasalla ja kertoi aina mit\u00e4 seuraavaksi tekisi tai tapahtuisi. H\u00e4n oli hyvin asiallinen, mutta silti todella helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6. H\u00e4nest\u00e4 v\u00e4littyi sellainen kokemus tai asiantuntijuus ja meill\u00e4, minulla ja miehell\u00e4ni, oli koko ajan turvallinen olo. Pystyi keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista ja kysym\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 vihjeit\u00e4 siihen ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4isi ja jaksaisi.<\/p>\n

Alkupuoli synnytyksest\u00e4 oli pidempi kuin odotin, mutta loppuvaihe olikin sitten nopeampi. Kohdunsuu avautui hetkess\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 sentist\u00e4 t\u00e4ysin aukinaiseksi ja p\u00e4\u00e4sin ponnistamaan. Ponnistusvaihe olikin yll\u00e4tt\u00e4en mielest\u00e4ni helpoin vaihe. P\u00e4\u00e4si itse tekem\u00e4\u00e4n tuloksen eteen t\u00f6it\u00e4. Siihen asti oli voinut vain odottaa ett\u00e4 kohdunsuu aukeaa, mutta ponnistaminenhan oli omaa tekemist\u00e4. K\u00e4til\u00f6kin kehui ett\u00e4 ponnistin rohkeasti ja voimakkaasti. Jasmin oli sopusuhtainen tytt\u00f6nen, painoi 3120 g. Ponnistaminen kesti muistaakseni 25 minuuttia, olin mieless\u00e4ni varautunut pidemp\u00e4\u00e4n ja pahempaan. Sain Jasminin heti syliin, sekin oli ihanaa ja erilaista. Kun ensimm\u00e4ist\u00e4 en saanut heti syliin, sitten vasta kun oli pesty ja puettu. Jasminia p\u00e4\u00e4si heti halaamaan ja laskemaan varpaat ja sormet.<\/p>\n

Synnytyksest\u00e4 toipuminen oli todella nopeata. J\u00e4lkisupistuksista kukaan ei etuk\u00e4teen varoitellut, mutta ne meniv\u00e4t ohi parissa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Ehk\u00e4 sekin nopeutti palautumista kun p\u00e4\u00e4si kotiin omiin tuttuihin ympyr\u00f6ihin. Noel oli heti tosi kivasti kiinnostunut pikkusiskonsa hoidosta, mutta antaa rauhassa imett\u00e4\u00e4 ja nukuttaa Jasminia. Anoppini tuli meille viikoksi asumaan ja auttelemaan Noelin kanssa, k\u00e4vi ruokakaupassa ja teki kotiaskareita. H\u00e4nest\u00e4 oli iso apu, kun mieheni joutui heti l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ty\u00f6matkalle Jasminin syntym\u00e4n j\u00e4lkeen.\u201d<\/p>\n

<\/div>\n

Minna 30 vuotta, vauva 3 kk<\/strong><\/p>\n

\u201dHalusin vauvaa todella kauan. Yritettiin melkein vuosi ja olin jo tosi murheellinen ja huolissani kun vauvaa ei alkanut kuulumaan. S\u00f6in terveellisesti, ostin vitamiinit, harrastin liikuntaa ja lopetin satunnaisenkin tupakoinnin. Vaan ei, ei vauvaa alkanut kuulumaan. Varasin ajan gynekologille, kun olin niin huolissani. No, olin aikaa varatessani jo raskaana, en vain tiennyt sit\u00e4. Niinh\u00e4n siit\u00e4 tarkastusk\u00e4ynnist\u00e4 tulikin ihana ensimm\u00e4inen ultra\u00e4\u00e4nikuva vauvasta muistoksi.<\/p>\n

Koko raskausajan pidin hyv\u00e4\u00e4 huolta itsest\u00e4ni, s\u00f6in hyvin, liikuin ja lep\u00e4sin riitt\u00e4v\u00e4sti. Hankin paljon tietoa siit\u00e4, miten vauva kehittyy ja kasvaa. Esimerkiksi kun raskausviikkoja oli riitt\u00e4v\u00e4sti, aloin laulella vauvalle iltaisin tuutulauluja. Ja tietenkin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4kin laulelin ja juttelin.<\/p>\n

K\u00e4ytiin puolison kanssa perhevalmennuksessa neuvolassa ja sairaalaankin p\u00e4\u00e4stiin tutustumaan. Mietittiin puolison kanssa, ett\u00e4 mit\u00e4 odotimme synnytykselt\u00e4, mit\u00e4 toiveita meill\u00e4 olisi hoitoa ja henkil\u00f6kuntaa kohtaan. Luin jostain, ett\u00e4 kannattaisi kirjoittaa sellainen synnytystoivelista. Netist\u00e4 l\u00f6ytyi esimerkkej\u00e4 ja niiden avulla l\u00e4hdimme sitten kirjoittamaan omaa listaa. Kirjoitettiin yl\u00f6s toiveet niin alkuvaiheesta kuin sitten senkin j\u00e4lkeen kun vauva on syntynyt. Siis synnytys ihan omana listanaan ja \u00e4iti-vauva-osasto sitten erikseen. Kirjoitettiin ett\u00e4 toiveena olisi kunnioittava ilmapiiri, kuunteleva ja meid\u00e4t molemmat huomioon ottava k\u00e4til\u00f6, joka pit\u00e4isi meid\u00e4t ajan tasalla tapahtumista. Sitten toivoin, ett\u00e4 synnytyksess\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4isiin vain ei-l\u00e4\u00e4kkeellist\u00e4 kivunlievityst\u00e4 ja ett\u00e4 saisin olla mahdollisimman paljon pystyss\u00e4, liikkua tai olla ammeessa. Sitten kirjattiin, ett\u00e4 toivoisimme rauhallista ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 syntym\u00e4n hetkelle. Lis\u00e4ksi toivoimme, ett\u00e4 vauvaa ei rokotettaisi heti syntym\u00e4n j\u00e4lkeen ja ett\u00e4 saisin h\u00e4net heti ihokontaktiin. \u00c4iti-vauva-osastolle toiveitamme oli, ett\u00e4 vauva saisi olla vierell\u00e4mme perhehuoneessa koko ajan, ei siis miss\u00e4\u00e4n vauvalassa lasin takana. Ja ett\u00e4 saisimme imetys- ja vauvanhoidonohjausta.<\/p>\n

Synnytys oli tosi pitk\u00e4, supistuksia tuli parina p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 todella kipein\u00e4 ja aina juuri kun oltiin l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 sairaalaan, ne loppui. Sitten kun kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli supistanut jo kolme tuntia kipe\u00e4sti, l\u00e4hdettiin tarkistamaan tilannetta. Olin tosi v\u00e4synyt ja kun kohdunsuu ei ollut auennut kuin vain sentin, olin jo aika ep\u00e4toivoinen. Halusin niin kovasti jo synnytt\u00e4\u00e4. Itkuhan siin\u00e4 sitten tuli. Minut otettiin osastolle, annettiin l\u00e4\u00e4kett\u00e4, jotta sain nukuttua y\u00f6n hyvin. Siin\u00e4 oli sitten synnytykseni ensimm\u00e4inen l\u00e4\u00e4ke. Puolisokaan ei saanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6ksi kanssani sinne osastolle.<\/p>\n

Aamuy\u00f6st\u00e4 supistukset alkoivat uudestaan ja menin osastolla l\u00e4mp\u00f6iseen suihkuun ja olin siell\u00e4 aika pitk\u00e4\u00e4n. Selk\u00e4ni oli supistuksista kipe\u00e4, eik\u00e4 suihku ollut en\u00e4\u00e4 niin tehokas, se ei auttanut. K\u00e4til\u00f6 laittoi selk\u00e4\u00e4ni aqua-rakkulat ja sain mahani puolelle l\u00e4mpim\u00e4n kaurapussin. V\u00e4lill\u00e4 k\u00e4velin pitkin osaston k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 istuskelin keinutuolissa, katselin ostos-tv:t\u00e4, kun muutakaan ei tullut. Sinnittelin aamuun asti ja sitten puolisoni tuli kanssani sairaalaan. Laitoin omat vaatteet p\u00e4\u00e4lle ja k\u00e4veltiin puolisen tuntia sairaalan parkkipaikkaa ymp\u00e4ri. Supisteli jo tosi kipe\u00e4sti ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisestikin. Vauva potki hurjan paljon, ihan niin kuin se olisi muuttolaatikoita siirrellyt masussa. Sit\u00e4h\u00e4n se kyll\u00e4 teki, muuttoa yksi\u00f6st\u00e4\u00e4n meid\u00e4n perheeseen.<\/p>\n

Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 se l\u00e4\u00e4ke mink\u00e4 silloin illalla osastolla sain, olisi ollut ainoa poikkeus synnytystoivelistaani ja siksi halusin sinnitell\u00e4 niin kovasti. P\u00e4\u00e4simme synnytyssaliin ja menin siell\u00e4 ammeeseen. Amme oli iso ja ihana, sain olla siell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Vauvamme syd\u00e4n\u00e4\u00e4netkin pystyttiin kuuntelemaan siten ett\u00e4 olin ammeessa. K\u00e4vin vessassa v\u00e4lill\u00e4, tarkoituksenani oli menn\u00e4 viel\u00e4 takaisin ammeeseen, mutta sitten tuli ne lapsivedet. Lapsivesi oli vihre\u00e4t\u00e4. En p\u00e4\u00e4ssyt en\u00e4\u00e4 takaisin ammeeseen, ja enk\u00e4 kyll\u00e4 olisi halunnutkaan. Huolestuin vauvan voinnista niin paljon, ett\u00e4 halusin asettaa h\u00e4nen hyvinvointinsa omien toiveideni edelle. Vauvan syd\u00e4n\u00e4\u00e4ni\u00e4 seurattiin oikeastaan koko ajan ihan h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 asti, se rauhoitti meit\u00e4 vanhempiakin, kun kuuli vauvan syd\u00e4men ly\u00f6nnit.<\/p>\n

Kohdunsuu ei ollut auennut ammeessa ollessani ollenkaan ja supistukset olivat todella kipeit\u00e4. Sain istuskella keinutuolissa ja tulimme puolisoni kanssa siihen tulokseen ett\u00e4 tarvitsen jotain kivunlievityst\u00e4. En ollut viel\u00e4 ajatuksissani valmis epiduraaliin tai spinaaliin, mutta k\u00e4til\u00f6n kanssa keskusteltuamme halusin hengitell\u00e4 ilokaasua. Olin v\u00e4synyt ja huolissani vauvan voinnista. Sitten vauvan syd\u00e4n\u00e4\u00e4niin tulikin jotain muutosta ja k\u00e4til\u00f6 pyysi minua siirtym\u00e4\u00e4n s\u00e4nkyyn kyljelleen, jos vaikka vauva olisi tyk\u00e4nnyt enemm\u00e4n siit\u00e4 asennosta. Lapsivesi oli edelleen ihan vihre\u00e4t\u00e4, kun sit\u00e4 tuli ulos. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri k\u00e4vi juttelemassa ja kertoi ett\u00e4 halusi tarkistaa vauvan voinnin viel\u00e4 verikokeella. Verikoe otettiin vauvan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Oltiin puolison kanssa ihan huolissamme ja ajatuksissa ja toiveissa p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 oli vain ett\u00e4 vauva olisi terve ja hyvinvoiva. Verikokeen tulos oli sitten huono. Joku arvo oli matala, ja kun kohdunsuukaan ei ollut avautunut paljoakaan, niin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri suositteli ett\u00e4 leikattaisiin vauva pois. Tietenkin suostuimme, vaikka alun perin toiveemme olivat jotain ihan muuta.<\/p>\n

Kaikki k\u00e4vi sitten aika nopeasti, ja yht\u00e4kki\u00e4 meille n\u00e4ytettiin leikkaussalissa pient\u00e4 vauvaamme. Vauva oli hiljainen ja vihre\u00e4, pel\u00e4styttiin ihan mielett\u00f6m\u00e4n paljon. K\u00e4til\u00f6 l\u00e4hti vauvan kanssa viereiseen huoneeseen, puolisoni sai menn\u00e4 mukaan. Kohta kuuluikin jo kun vauva alkoi itkem\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 ihana \u00e4\u00e4ni! Hetken kuluttua puolisoni tuli takaisin viereeni ja h\u00e4nell\u00e4 oli meid\u00e4n vauva paitansa sis\u00e4ll\u00e4 ihokontaktissa, mittari mittasi vauvan syd\u00e4men ly\u00f6ntej\u00e4 ja happiarvoa. Kaikki oli kuitenkin ihan kunnossa, eik\u00e4 vauva ollut en\u00e4\u00e4 vihre\u00e4k\u00e4\u00e4n. Meid\u00e4t siirrettiin perheher\u00e4\u00e4m\u00f6\u00f6n ja min\u00e4kin sain viimein vauvan ihokontaktiin. Sain heti imett\u00e4\u00e4 ja vauva osasi sen heti.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4simme perhehuoneeseen, en tied\u00e4 miten olisin alkuun selvinnyt jos puolisoni ei olisi ollut siell\u00e4 kanssani.<\/p>\n

Synnytys yll\u00e4tti minut t\u00e4ysin. Se ei mennyt ollenkaan siten kun ajattelin. En voinut kuvitellakaan ennalta milt\u00e4 supistukset tuntuisivat. Vaikka olin lukenut, ett\u00e4 supistuskipua ei voi verrata mihink\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 supistus tuntuu hiuspohjasta varpaisiin asti, niin silti se yll\u00e4tti. Ensiksi harmitti kun en saanut synnytt\u00e4\u00e4 siten kun toivoin, mutta sitten ajattelin, ett\u00e4 sain synnytt\u00e4\u00e4 ja saimme t\u00e4ydellisen, terveen ja hyv\u00e4vointisen vauvan. Synnytys on ennalta-arvaamatonta toimintaa, luonnonvoimaa t\u00e4ynn\u00e4. Sit\u00e4 ei pysty suunnittelemaan, sen kanssa ei auta pelleill\u00e4, n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 ottaa vastaan sen mit\u00e4 synnytys ja oma kroppa yhdess\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on se, ett\u00e4 saa terveen vauvan ja pysyy itse terveen\u00e4 ja ehyen\u00e4. Olen onnellinen!\u201d<\/p>\n

<\/div>\n

Ella 34 vuotta, lapset 8 v, 6 v, 2 v ja vauva 1 kk<\/strong><\/p>\n

\u201dHaluttiin Jennalle leikkikaveri, kun nuo kaksi vanhempaakin on toistensa leikkikaverit. Ja lapset on el\u00e4m\u00e4n rikkaus. Meid\u00e4n kaikki lapset on olleet isoja, kaikki yli nelj\u00e4 kilosia, joten synnytys pelotti ja j\u00e4nnitti. P\u00e4\u00e4tin jo ennen raskautta ett\u00e4 jos en sairaalan pelkopoliklinikalle p\u00e4\u00e4se tai siit\u00e4 apua ei ole, niin synnyt\u00e4n sitten leikkauksella. Kerroin sen heti neuvolassakin, varmaan ihan ekalla kerralla. Sain raskauden loppuvaiheessa sinne ajan ja k\u00e4vin juttelemassa k\u00e4til\u00f6n kanssa. Eih\u00e4n se k\u00e4til\u00f6 tietenk\u00e4\u00e4n pystynyt mulle mit\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 niinkun k\u00e4sikirjoitusta synnytykseen lupaamaan, mutta kirjasi yl\u00f6s mun ajatuksia, pelkoja ja toiveita. Kirjattiin me sinne sairaalan papereihin kyll\u00e4 siis paljon asioita, hyv\u00e4 kivunlievitys ja ett\u00e4 sen lievityksen sais ajoissa. Varsinkin ponnistusvaihe mua pelotti. Kun lapset on ollu niin isoja, niin on aina tuntunut silt\u00e4 ett\u00e4 kaikki paikat repe\u00e4\u00e4. Vaikka ei viime kerralla revennyt ollenkaan. Kyll\u00e4 m\u00e4 sitten sen k\u00e4ynnin j\u00e4lkeen ajattelin ett\u00e4 synnytt\u00e4isin, eik\u00e4 leikattais. Kun se k\u00e4til\u00f6 kertoi siit\u00e4 leikkauksesta, toipumisesta ja haavasta, niin ajattelin ett\u00e4 kun noita lapsia on jo kotosalla, eik\u00e4 mies pysty ihan koko aikaa kuitenkaan auttamaan, niin vois olla helpompaa synnytyksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 lasketun ajan j\u00e4lkeen mua alkoi supistelemaan. Mun mies oli l\u00e4htenyt aamulla aikaisin ty\u00f6maalle, m\u00e4 laittelin esikoisen kouluun ja toisen vein eskariin ja aloin sitten hommaamaan lapsenlikkaa tuolle meid\u00e4n parivuotiaalle. Lapsenlikka kun tuli, niin mua supisteli jo aika mukavasti. Mies tuli melkein samalla ovenavauksella mua hakemaan ja sitten l\u00e4hdettiin sairaalaan. Onneksi ei ole pitk\u00e4 matka sairaalaan, niin kipe\u00e4\u00e4 ne supistukset jo otti matkalla, oikein poltti. Tuli ihan mieleen, ett\u00e4 kun \u00e4iti aina kyseli poltoista, niin niit\u00e4 ne silloin siell\u00e4 autossa oli, synnytyspolttoja. P\u00e4\u00e4stiin sairaalaan ja suoraan synnytyssaliin. Me saatiin oikein ihana nuori k\u00e4til\u00f6. Se kyseli ja kuunteli ja heti huomasin, ett\u00e4 se oli lukenut sen mun pelkok\u00e4ynnin tekstit, niin kuin kuuluukin. M\u00e4 sain spinaalipuudutuksen ja loppu meni nopeasti ja kivasti.<\/p>\n

Ponnistusvaiheessa ajattelin ett\u00e4 m\u00e4 en t\u00e4h\u00e4n pystyk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 taas repe\u00e4\u00e4 ja sattuu ja menet\u00e4n itsehillinn\u00e4n. Mutta se k\u00e4til\u00f6 puhu mulle tosi rauhoittavasti ja lempe\u00e4sti, ei l\u00e4ssytt\u00e4nyt, vaan niin kuin aikuinen aikuiselle, puhu j\u00e4rke\u00e4. En m\u00e4 ponnistanut kuin muutaman kerran, meni tosi nopeasti. Mutta se auttoi kun m\u00e4 luotin siihen k\u00e4til\u00f6\u00f6n ja se k\u00e4til\u00f6 luotti muhun. Meill\u00e4 oli tosi hyv\u00e4 yhteisty\u00f6. En revennyt t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa, ja se puudutus auttoi ponnistusvaiheeseenkin. En tied\u00e4 mit\u00e4 mies sanoisi, jos kuulisi, mutta se synnytys oli niin helppo, ett\u00e4 kyll\u00e4 voisin viel\u00e4 vaikka viidennenkin tehd\u00e4.\u201d<\/p>\n

<\/div>\n

\u00c4idit ja is\u00e4t kertovat milt\u00e4 tuntui…<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Synnytystarinat   Maiju 32 vuotta, esikoinen 3 v. ja nyt vauva 4 kk \u201dEkan kun m\u00e4 synnytin, niin m\u00e4 olin jo etuk\u00e4teen ajatellut ett\u00e4 haluun kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Ja jotenkin musta tuntu ett\u00e4 sillon sen tarvinkin. Ett\u00e4 m\u00e4 en olis … Read More<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1907,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[177,203,181,134,135,179,154,187,198,200,169,27,184,73,72,91,29,89,188,145,152,199,112,153,167,178,75,186,185,166,172,175,174,149,189,176,148,202,201,205,197,194,180,111,204,196,66,164,195,165,173],"class_list":["post-452","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-synnytys","tag-avautmisvaihe","tag-eteneminen","tag-hoitaminen","tag-ilo","tag-jaksaminen","tag-jalkeisvaihe","tag-jannitys","tag-katilo","tag-kertomukset","tag-kokemukset","tag-lahde","tag-lahteet","tag-lahteminen","tag-lepo","tag-liikkuminen","tag-linkit","tag-linkkeja","tag-lue-lisaa","tag-milloin-sairaalaan","tag-odottaminen","tag-odotus","tag-oma-kokemus","tag-osaaminen","tag-pelko","tag-pelot","tag-ponnistusvaihe","tag-rentoutuminen","tag-sairaala","tag-sairaalaan","tag-sikio","tag-sikion","tag-supistukset","tag-supistus","tag-synnyttaminen","tag-synnytyksen-kulku","tag-synnytyksen-vaiheet","tag-synnytys-2","tag-synnytyskokemukset","tag-synnytyskokemus","tag-synnytystapahtumat","tag-synnytystarinat","tag-synnytysvideo","tag-syntyma","tag-taito","tag-tapahtumat","tag-tarinat","tag-tieto","tag-tunteminen","tag-vaara-tieto","tag-vauva","tag-vauvan"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/452","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1907"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=452"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/452\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1351,"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/452\/revisions\/1351"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=452"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=452"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/webpages.tuni.fi\/viva\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=452"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}