KUNNALLISVAALEISSA RIIDELTIIN RAHASTA

Kinastelu kaupungin varojen käytöstä johdatteli tamperelaisia kohti lokakuun kunnallisvaaleja. "Juuri sinunkin varojasi vasemmisto tuhlaa harkitsemattomasti", julisti vaaleihin valmistautuva Kokoomus. "Pois asuntopula! Koti jokaiselle tamperelaiselle!" vastasivat huutoon sosiaalidemokraatit.

Porvarit syyttivät vasemmistoa tuhlauksesta, mikä oli seurausta virkakoneiston huonosta yhteistyöstä: "Tuon tuosta revitään Hämeenkatua auki, kaivetaan maahan kaapeleita ja johtoja ja pannaan katu kuntoon. Kohta saapuu toinen työryhmä joka toistaa saman". Myös kunnallinen rakentaminen tuli porvarien mielestä suhteettoman kalliiksi: esimerkiksi uudet lastentalot varustettiin ylellisesti, ei niinkään lasten mukavuuden takia, vaan että saadaan "vieraille hienoa esitettävää".

Sosiaalidemokraatit vastasivat arvosteluun: "Porvarit sanovat, että lapsilisät ja kansakoulu ovat ylellisyyttä. Vähäväkinen kansa! Nyt on noustava puolustustaisteluun!" Vasemmisto syytti oikeistoa hyvinvointia edistävien hankkeiden jarruttamisesta: näiden periaatteena tuntui olevan "älä tee mitään, minkä voit jättää tekemättä".

Varsinaisesti vaalien keskeinen kysymys oli, säilyykö porvarien määrävähemmistö valtuustossa. Ellei, siirtyisi Tampere vasemmiston saneleman taloudellisen johdon alaisuuteen.

Räntää ja loskaa Kuninkaankadulla. Kuva: Pekka Kosonen, Tampereen kaupungin museoiden kuva-arkisto.

Voimasuhteet ennallaan

Vaaleissa otettiin ensimmäisen kerran käyttöön yhden ehdokkaan listat. Ehdokkaita ei voitu enää etukäteen asettaa mihinkään erityiseen järjestykseen, vaan äänestäjät saivat äänestää juuri haluamaansa ehdokasta. Aiemmin käytössä olleilla monen nimen listoilla sopivin henkilö saattoi olla niin kaukana listalla, ettei läpimenotoiveita ollut ja se puolestaan lisäsi äänestäjien vaalihaluttomuutta.

Äänestysprosentiksi muodostui 76.4. Ääniä annettiin vilkkaammin kuin edellisissä vaaleissa vuonna 1950. Porvarillisten puolueiden Yhteishyvän vaaliliitto ei saavuttanut mitenkään veretseisauttavaa vaalivoittoa, mutta pysyi minimitavoitteessaan; määrävähemmistö valtuustossa säilyi ja pienimmäksi ryhmäksi jäivät kommunistit.

Sekä porvarillinen Aamulehti että sosiaalidemokraattien Kansan lehti uutisoivat vaalituloksen oman puolensa voittona, täsmälleen samoin perustein: mikään ei muuttunut voimasuhteissa. Valtuutettujen jakauma pysyi samana kuin edellisessä valtuustossa. Yhteishyvän vaaliliitto sai 18 paikkaa, Sosiaalidemokraatit samoin 18 ja SKDL 17 paikkaa. Sen sijaan ryhmien kokoonpanoissa tapahtui muutoksia. Uusia valtuutettuja valittiin kaikkiaan 23 eli 43%. Molemmissa vasemmistoryhmissä vaihtui 9 edustajaa, porvareilla 5. Naisten yhteismäärä pysyi ennallaan; porvarit ja sosiaalidemokraatit saivat molemmat 5 naisvaltuutettua entisen 4 sijaan, sen sijaan kommunisteille jäi valtuustoon vain 4 naista entisen kuuden asemasta.