Teksti Kalle Lehtinen
Sosiaalisia uudistuksia
[NAISILLE RIITTÄÄ TÖITÄ] [SOSIAALISIA UUDISTUKSIA]
Poliittista kuohuntaa ja vasemmiston jakaantuminen
Vuoden 1948 eduskuntavaaleissa olivat Tampereen vasemmistopuolueet jakaantuneet erilleen. Sdp kävi oman vaalitaistelunsa erillään kommunisteista. SDP:lle oli käynyt
selväksi, että säilyttääkseen demokraattisen monipuoluejärjestelmän,
ei yhteistyö kommunistien kanssa olisi viisasta. Tampereella SDP säilyttikin
valta-asemansa saaden 38,1% tamperelaisten äänistä SKDL:n
jäädessä 31,7 %:in. Vasemmistopuolueiden kannatus, joka
oli yhteensä 69,8% oli selvä merkki Tampereen enemmistön
poliittisesta suuntautumisesta koko Suomen vastaava luvun jäädessä
vain 46,3%:in. SKDL:n edustajapaikat laskivat 49:stä 38:an. Tampereelta
kansanedustajaksi pääsivät pormestari Väinö Hakkila,
taloudenhoitaja Katariina Hiilelä ja (SDP:n) toimitsija Kustaa Alanko
SDP:stä sekä vaatetustyöläinen Elli Stenberg ja sähkötyömies
Lauri Myllymäki SKDL:stä. Porvarilliselta puolelta eduskuntaa
pääsivät maisteri T. A. Wiherheimo kokoomuksesta sekä
agronomi Atte Pakkanen maalaisliitosta.
SDP:n valtakunnallinen jakaantuminen
sodan jälkeen näkyi myös Tampereella. Tampereen SDP jakaantui
kahden vahvan tamperelaisen taakse. Unto Kanerva sai taakseen työväenyhdistyssiiven
ja Erkki Lindfors kunnallisjärjestön. Ensimmäinen yhteenotto
oli apulaiskaupunginjohtajan vaali, jonka Lindfors voitti. Yhteen otettiin
samana vuonna myös peräti 14 tuntia kestänessä kunnallisverodepaatissa
valtuuston istunnossa.
Sosiaalisia uudistuksia ja trolleybusseja
Tamperelaisia ihmettelemässä
ensimmäistä trolleybussia Hämeenkadun ja Hatanpäänvaltatien
risteyksessä. Kuva: E. M. Staf, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Tulontasaukseen tähdännyt
erittäin merkittävä sosiaalinen uudistus oli 1948 säädetty
lapsilisälaki. Tämä takasi rahaa perheille kaikista alle
16-vuotiaista lapsista perheen varallisuudesta riippumatta. Lokakuun alusta alkanut lapsilisän maksaminen tarkoitti kaupungille ylimääräisiä menoja, mutta myös suurta helpotusta, sillä kaupungin lapsiavustusjärjestelmä lakkautettiin eikä raha mennyt enää kaupungin menoista. Huoltolautakunta pyysi kuitenkin kaupungilta 715 000mk:a lisämäärärahoja mm. huoltotoimiston kalustoon ja lisätyövoimaan lapsilisään oikeutettujen kartoittamiseksi sekä suuren maksu-urakan hoitamiseksi. Tampereella oli n. 22 000 lapsilisän saamiseen oikeutettua alle 16 vuotiasta lasta. Muita tärkeitä uudistuksia olivat terveydenhoidon ja sosiaalitoimen alalla tuberkuloosilaki
ja mielisairaslaki. Tämä oli selvä osoitus asenteiden muuttumisesta
sekä yleisen vastuun ottamisesta henkisesti sairaista ihmisistä.
Tampereelle oli jo pitkään vaadittu kunnallista joukkoliikennevälinettä
ja raitiovaunujen osoittautuessa liian kalliiksi päätyi kaupunki ja liikennelaitos
trolleybusseihin. Trolleyt liikkuivat ilmassa roikkuvien sähköjohtojen
avulla eli autot siis kävivät sähköllä. Ensimmäinen
matka tapahtui 8.12. lentokonetehtaalta Härmälästä
Suomen Pankin kulmalle, mikä oli myös ensimmäinen ja ainoa
reitti. Tämä tapahtuma kiinnosti kaupunkilaisia niin, että
kaupunki joutui järjestämään ylimääräisiä
lipunmyyntipaikkoja ruuhkan selvittämiseksi.
Lähteet:
Rasila, Viljo, Tampereen historia IV. Tammer-Paino Oy, 1992.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1948.
Tampereen tilastollinen vuosikirja 1952.
Aamulehti 1948.
|