Rajoituksia, valvontaa ja tuomioita

Sotavuosista toipuminen jatkui edelleen Tampereella. Elintarvikkeiden ja tavaroiden säännöstelyä oli alettu purkamaan jo aikaisemmin, ja vuonna 1947 suolan, perunoiden, ruokajuureksien, lihan ja lihajalosteiden kauppa vapautui jälleen. Ulkomaalaiset hedelmät olivat kuitenkin edelleen harvinaisuus, ja niitä sai ainoastaan poikkeustapauksissa. Kaupoissa toimittiin ostokorttien kanssa, joita vastaan kaupunkilaiset saivat ostaa säädettyjä määriä tarvitsemiaan tuotteita. Korttiannokset eivät kuitenkaan olleet usein riittävän suuria, jotta tarvittava ravintomäärä olisi saatu. Lisäravintoa ostettiin mustan pörssin kaupiailta, ja kaupungissa pidetyt kotieläimet toivat myös pientä helpotusta ravintopulaan. Pulaa ei myöskään ollut ainoastaan ruokatarpeista. Esimerkiksi kenkiä ei ollut saatavilla tarpeeksi, koska kengäntekijöillä oli puutetta nahasta.

Aamulehden mainos, jossa kerrotaan hotelli Tammerissa järjestetystä Kansanavun juhlasta, jossa huutokaupattiin ulkomaisia tuotteita. Lähde: Aamulehti 29.1.1947.

Sotakorvausten maksu oli päässyt hyvään vauhtiin vuoden 1947 alkuun tultaessa, ja 300 miljoonan dollarin yhteissummasta oli kolmannes saatu suoritettua. Jo sota-aikana raskasteollisuuden osuus Tampereen teollisuustuotannosta oli kasvanut, ja sama kehitys jatkui, kun sotakorvausteollisuus painottui metalli- ja konepajateollisuuden tuoteisiin. Tästä volyymin noususta huolimatta suurimpana teollisuuden haarana Tampereella säilyi kuitenkin edelleen tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenkäteollisuus. Tampereen suuret teollisuusyritykset Oy Tampella Ab ja Lokomo Oy olivat sota-aikana tuottaneet armeijan tarpeisiin, ja vuoden 1945 jälkeen ne keskityivät sotakorvaustuotteiden valmistukseen. Vuonna 1946 Tampellan koko tuotannosta 80 prosenttia oli mennyt sotakorvaustuotteisiin, ja se valmisti 15 prosenttia kaikista sotakorvauksina maksetuista uusista koneista ja laitteista.

Alkuvuodesta hyvin sujuneiden sotakorvausten maksu hankaloitui kuitenkin jo maaliskuussa. Tavarantoimituksissa Neuvostoliittoon syntyi viivytyksiä, joista sakotettiin ankarasti. Syyksi maaliskuun myöhästyneisiin tavarankuljetuksiin kerrottiin lehdissä raskaat luonnonolosuheet. Pakkanen, jää ja lumi olivat hidastaneet kujetuksia itärajalle. Tampereella ehdotettiin, että aikatauluissa pysymiseksi hankalasti valmistettavia tuotteita korvattaisiin tavaroilla, joita suomalainen vientiteollisuus kykenisi helpommin tuottamaan. Tuotannollisten hankaluuksien lisäksi koko suomalainen työn kenttä oli levoton vuonna 1947. Lakkoja sekä laittomia korpilakkoja oli koko maassa säännöllisesti, ja muun muassa Tampereella koko kuljetusliikenne seisahtui, kun automiehet aloittivat oman protestinsa päivää aikaisemmin kuin oli virallisesti sovittu keskusliiton kanssa. Yleislakko, josta syksyn aikana käytiin paljon keskustelua, ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Sodan jälkipyykin selvittäminen jatkui muutenkin.Vuonna 1945 paljastunut asekätkentäoperaatio sai uuden käänteen alkuvuodesta 1947, kun tammikuussa hyväksyttiin laki aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta. Maaliskuun lopulla alkaneessa suuroikeudenkäynnissä, joka kesti aina vuoteen 1950 saakka, yhteensä 1488 henkilöä sai vankilatuomion. Tamperelaisia asekätkentäjupakassa oli mukana yhteensä 36 henkilöä, joista osalle määrättiin eri pituisia vapausrangaistuksia. Asekätkentäjuttu herätti paljon huomiota ympäri Suomea, ja sitä käsiteltiin suurissa torikokouksissa eri puolilla maata.

Vuosi 1947 merkitsi osittain sodan aiheuttamien poikkeusolosuhteiden päättymistä. Suomi ratifioi Pariisin rauhansopimuksen 18.4.1947, liittoutuneiden valvontakomissio poistui Suomesta 26.9 ja seuraavana päivänä kumottiin sotatilalaki, joka oli ollut voimassa marraskuun lopusta 1939 lähtien. Joulukuussa raukesi vielä tasavallan suojelulaki, joka oli valtuuttanut hallituksen pitämään kansalaisiaan turvasäilössä poliittisilla päätöksillä. Rauhanaika alkoi virallisesti. Sotakorvausmaksut ja neuvostojoukkojen tukikohta Suomen maaperällä Porkkalassa muistuttivat kuitenkin vielä sodasta.