Töitä ja kotia vailla

Työllisyystilanne ei juuri vaihdellut vuosina 1920-24. Suurta työttömyyttä ei ollut. Vuonna 1924 sadasta työnhakijasta töitä sai 35. Sadasta työpaikasta täytettiin 86. Sataa paikkaa kohden työnhakijoita oli 245.

Vuonna 1924 miesten työllisyys paperiteollisuudessa ja puusepän työaloilla oli koko vuoden huonoa. Loppuvuodesta myös puuvilla-, pellava-, nahka- ja jalkineteollisuudessa oli pulaa työstä. Koko vuoden oli sen sijaa puutetta kunnollisista palvelijoista.

Vuonna 1924 ei ollut varsinaisia lakkoja. Kuorma-ajureilla oli kuitenkin pieni palkkariita huhtikuussa.

Vaikeisiin asunto-oloihin helpotusta

Koko 1920-luvun Tampereella oli ankara asuntopula. Vuonna 1922 Tampereella oli 447 perhettä vailla asuntoa, ja vielä vuonna 1924 asunnottomia perheitä oli 194. Vuokrasäännöstely päättyi 1.6.1924 ja monet joutuivat ulos asunnoistaan, koska eivät pystyneet maksamaan korotettuja vuokria. Asunnottomia laitettiin hätämajoitukseen muun muassa Alakansakoululle ja kaupunki tarjosi varastotilaa, joissa häädetyt saattoivat säilyttää huonekaluja ja taloustavaroita. Koko kevään ajan Kansan Lehdessä murehdittiin uhkaavan vuokrasäännöstelyn purkamisen seurauksista köyhemmälle kansanosalle. Pelättiin vuokrasäännöstelystä luopumisen aiheuttavan suuria vuokrankorotuksia. Vuokranantajien keskusliiton lausunnot kylmäsivät Kansan Lehden toimittajia; Vuokraisäntiä kehotettiin vuokraamaan asuntonsa vain yhteiskuntaa säilyttäville kansalaisille.Jo kesäkuun puolivälissä Kansan Lehden eri viranomaisille suorittamissa kyselyissä ilmeni, että vuokra oli useissa tapauksissa noussut sadallakin prosentilla ja köyhäinhoidon asiakkaat olivat lisääntyneet. Myös lastenhuollon kontolla oli entistä enemmän asunnottomien lapsia. Paljon lapsia oli myös lähetetty maalle sukulaisiin.

Kaupunki yritti lievittää asuntopulaa rakentamalla. Tampereella valmistui vuonna 1924 353 asuntoa, kun uusien asuntojen määrä esimerkiksi vuonna 1922 oli vain 178. Tampereen kaupunki harjoitti kunnallista rakennustoimintaa, koska köyhillä ihmisillä ei ollut varaa hankkia itselleen asuntoa vapailta markkinoilta. Kaupunki myönsi myös lainoja yleishyödylliseen rakentamiseen ja omakotitalojen rakentamista varten. Rakentamisesta koituvia kustannuksia puolustettiin sillä, että asuntopulaa oli lievitettävä, jottei yleinen tyytymättömyys valtaisi alaa ja ehkäisisi kaupungin henkistä ja taloudellista kehitystä. Kunnallisesta rakentamisesta tuli myös suoranaista säästöä köyhäinhoidon kustannuksiin: Vuonna 1924 51 lasta otettiin pois lastensuojelulautakunnan hoidosta, koska lasten vanhemmat saivat kunnalta asunnon.