Syyskuivuutta ja asuntopulaa

Sääolosuhteet vuonna 1920

Vuoden 1920 keskilämpötila, +5,3 C astetta, oli jakson 1918-1940 viidenneksi korkein. Vuodesta 1919 tapahtui melko suuri hyppäys, sillä tuolloin oli vuoden keskilämpötila vain +2,6 C astetta. Talven keskilämpötila, -8 C astetta, oli jakson keskitasoa. Samoin oli myös kesän laita, keskilämpötilan vaihdellessa +15-+16 C asteen välillä. Lämpimin kuukausi oli heinäkuu (+17 C) ja kylmin tammikuu (-8.5 C). Näsijärven jäät lähtivät 25.4. ja järvi jäätyi jälleen 29.12. ollen sulana 248 päivää.

Vuoden sademäärä, n. 440 mm, oli melko alhainen jakson muihin vuosiin nähden. Lokakuun sademäärä, n. 9 mm oli jakson ehdottomasti alhaisin (vrt.esim. lokakuun sademäärä vuonna 1934, n. 104 mm). Marraskuussa Näsijärven pinta olikin vähäisten syyssateiden vuoksi laskenut niin alhaiseksi, että lotjien purkaminen kaupungin satamissa vaikeutui. Myös laivaliikenteelle oli veden vähyydestä haittaa. Joitain vuoroja oli tämän vuoksi väliaikaisesti lopetettavakin. Yksi jakson huippukin tosin saavutettiin huhtikuussa, jolloin satoi n. 60 mm. Kesä taas oli melko kuiva, sadetta tuli vain n. 80 mm. Koko vuodelle sadepäiviä kertyi n. 170, mikä noudattelee jakson keskitasoa.

Espanjantauti ja asuntopula jatkuvat

Vuonna 1920 syntyi 796 lasta, niistä 405 poikaa ja 391 tyttöä. Kuolleita oli 641, jolloin luonnollista väestönlisäystä tapahtui 155:llä henkilöllä. Tampereelle muutti vuoden aikana 1759 henkeä, kun taas kaupungista lähti 1333 henkeä. Muuttovoittoa tuli siis 426 hengen verran. Kaupungin väestö lisääntyi kaiken kaikkiaan 581:llä hengellä. Vuoden 1920 lopussa Tampereen väkiluku oli 44 950 asukasta.

Kuolleisuutta lisäsi omalta osaltaan kaupungissa jo kolmatta vuotta riehunut nuhakuume- eli espanjantautiepidemia. Tammi-helmikuuhun 1920 sattui taudin kolmas ja viimeinen huippu. Aiemmat oli koettu vuoden 1918 lokakuussa ja vuoden 1919 huhti-toukokuussa. Vuoden kuluessa tapauksia ilmoitettiin 2171, kun edellisvuonna niitä oli ollut 1373. Vuoden 1919 joulukuussa tapauksia oli ilmoitettu vain 49, mutta tammikuussa 1920 niiden määrä nousi yhtäkkiä 784:ään ja helmikuussa 802:een. Maalis- ja huhtikuun kuluessa epidemia laantui. Potilasmäärän nopeasti kasvaessa ryhtyi terveydenhoitolautakunta kiireellisesti järjestämään tilapäistä sairaalaa Näsinlinnaan, joka kuitenkin kulkutaudin äkkiä vähentyessä jo maaliskuussa tyhjeni ja saatiin sulkea.

Näsinlinnaa Näsinkalliolla käytettiin tilapäisesti espanjantautiparantolana pahimman epidemian aikaan alkuvuodesta 1920. Kuva: H. Rantakallio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Lääkärien mukaan epidemia levisi niin nopeasti sen vuoksi, että ihmiset eivät ottaneet pukeutumisessaan sääolosuhteita huomioon vaan pukeutuivat liian kylmästi. Myös puutteelliset asunto-olot edistivät taudin leviämistä. Vaikka itse espanjantauti ei yleensä hengenvaarallinen ollutkaan, oli joissain tapauksissa saatu jälkitautina keuhkokuume. Vuonna 1920 espanjantautiin ilmoitettiin Tampereella kuolleen 38 henkeä (vrt. 1918: 47 kuollutta, 1919: 38 kuollutta).

Kaupungin asuntotilanne oli vuonna 1920 edellisvuosien tapaan huono. Uudisrakennustoimi, jonka ansiosta vuodessa saatiin 403 huonetta, ei helpottanut tilannetta. Asuntopula jatkui ja sen ohella liika-asutus työväenasunnoissa. Ääriesimerkkinä mainittakoon eräskin kamarin ja keittiön huoneisto, jossa yhteinen lattiapinta-ala oli 34 m² ja jossa asui 13 henkeä, heistä 9 alle 15 vuoden. Uudet liikeyritykset ja jo ennestään olevien laajennukset veivät myös osaltaan asumiseen käytettyjä neliöitä. Asuntotarkastaja valittaa myös asuntopulaa lisäävästä keinottelusta, jota hän nimittää julkeaksi ja kiristysluontoiseksi toisen hädänalaisen tilan hyväksikäyttämiseksi. Keinottelun ehkäisemiseksi perustettu kunnallinen huoneenvuokravälitys ei ollut kyennyt tässä suhteessa saamaan mitään aikaan.

Vuoden 1920 kuluessa tarkastettiin kaikkiaan 5166 asuntoa. Merkille pantavaa asuntotarkastajan mukaan oli harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vuokra-asuntojen rappeutuminen. Kattovuotoja oli melkein joka talossa, muurit olivat usein rapistuneita, ovet hataria, kynnykset kuluneita, lasit paikattuja tai rikkinäisiä, korkkimatot kuluneet, hellan paistinuunit puhkipalaneita ja vesijohtoputket läpiruostuneita. Usein valitettiin myös kylmyydestä. Lisäksi seinäpaperit olivat monessa asunnossa mustuneita, repaleisia ja luteitten likaamia. Epäkohtien korjaamiseen ei kuitenkaan läheskään aina ollut taloudellisia resursseja.

Asuntotarkastaja kertoo tosin myös hyviä esimerkkejä. ”Siisteys, puhtaus ja järjestys, joka ahtaisiin oloihin sovellettuna kysyy perheen emänniltä ahkeruutta, älyä ja järjestelykykyä, vallitsevat aika monessa kodissa. Tapaa koteja, joissa jokainen kohta todistaa, että siellä vallitsevat hyvät hengettäret. Oikein tekee mieli istahtaa ja viettää hetkinen sellaisen perheen parissa.” Esimerkkejä toisestakin ääripäästä löytyi valitettavan paljon. ”Varsin usein tapaa huoneen vielä keskipäivällä siinä kunnossa, mihin se aamulla sängystä noustessa on jäänyt. Yö-ilma, jota korjaamatta jätetyt likavedet päivän kuluessa ovat vielä samentaneet, syöksähtää tällaisesta asunnosta tulijaa vastaan. Kun kaiken lisäksi huoneessa on jos minkä nimistä ja näköistä tavaraa kaikkialla huiskin haiskin, niin totisesti herää tällaiseen tottumattomassa ihmisessä voimakas halu päästä mahdollisimman pian huoneesta ulos.” Tilanteen parantamiseksi asuntotarkastaja ehdottaa vapaaehtoista naisten neuvontatoimintaa.

Työolot ja työnvälitys 1920

Alkuvuodesta 1920 olivat työolot Tampereella yleispiirtein katsoen tyydyttävät, keväällä ja kesällä hyvät, mutta syksyllä alkoi tilanne huonontua. Suurimpana syynä tähän oli yleinen rahansaannin kiristyminen. Osaksi loppuvuonna huonontuneisiin työoloihin oli vaikuttamassa työristiriitaisuudet. Vuoden aikana oli lakkoja kaikkiaan 10 kappaletta. Esimerkiksi tiilitehtaiden työntekijät aloittivat työnsä vasta kesäkuun 14. päivä. Toukokuun 25. päivä taas alkoi sähkötyöntekijöiden lakko kaikissa muissa liikkeissä paitsi kaupungin sähkölaitoksella ja puhelinyhtiöllä. Lakko päättyi osittain vasta lokakuun 22. päivä ja lopullisesti marraskuussa.

Vuoteen 1919 verrattuna näyttää työllisyystilanne kuitenkin parantuneen. Työhakemuksia jätettiin vuonna 1920 2515, kun vastaava luku edellisvuonna oli 4874. Työpaikkoja oli vuonna 1920 tarjolla 1898, kun edellisenä vuonna niitä oli ollut 1227. Työnhakijoita sataa paikkaa kohden oli vain 133 edellisen vuoden 398:aan nähden. Työttömyyden poistamiseksi miesten keskuudessa teetti kaupunki seuraavia töitä: satamatyöt Mustan- ja Kortelahden satamassa, Mustanlahden kallionlouhinta, Hatanpään tienteko ja pienempi viemärityö Aleksanterinkadulla. Naisten työttömyyden poistamiseksi toimi edellisvuosien tapaan Taloustoimikunnan naisten työsali.

Vuoden 1920 suurimpia uudisrakennustöitä olivat Haarlan paperitehdas, O.Y. Kyttäläntalo, Pellavatehtaan ja Lapinniemen tehtaan uudisrakennukset Tammelan kaupunginosassa sekä yleishyödyllisten rakennusyhtymien rakennukset. Vuosi 1920 oli Tampereella käsityö- ja pienteollisuuden nousuaikaa. Useita liikkeitä myytiin, vaihdettiin ja uusia yrityksiä perustettiin. Eniten kasvoi jalkineteollisuus sekä kahviloiden lukumäärä. Kuten asunnoista, oli myös sopivista liike- ja työhuoneista puute. Ammattientarkastajan mukaan yritys sijoitettiinkin usein aivan ala-arvoiseen ja liian pieneen huoneistoon.

Ammattientarkastaja valvoi myös työpaikkojen terveydellisiä näkökohtia, kuten puhtautta, valaistusta ja ilmanvaihtoa. Esimerkiksi sellaisiin työhuoneisiin, joihin ei tullut vesijohtoa sisälle määrättiin laittamaan peseytymistä varten tarpeenmukaiset pesutelineet. Useassa tapauksessa käsityö- ja pienteollisuusliikkeiden harjoittajat ja työntekijät oudoksuivat määräyksiä, pitäen niitä tarpeettomina. Eräässäkin jalkineliikkeessä ammattientarkastaja kertoo muuan vanhemman työntekijän ”sanoa jurauttaneen”, että ”jos tarkastajan antamat määräykset kaikki pannaan käytäntöön, niin suutari kuolee kun torakka puhtauteen, sillä suutari ei ole sellaiseen oppinut.”