Teksti Heikki Kokko
Tampellan konepaja
Sotatarvikkeiden ja -korvausten suurtuottaja
Tampellan konepajalla oli sotien aikana tärkeä rooli sotatarvikkeiden tuottajana. Tehtaalla valmistettiin armeijalle mm. ampumatarvikkeita, aseita ja lentokonemoottoreita. Tampellan sotatarviketuotannon laajuus näkyy siinä, että sen työntekijämäärä lähes kaksinkertaistui vuosina 1939-1943. Tehdasta myös laajennettiin jatkosodan aikana: uusi kevytmetallivalimo perustettiin, ja konepaja sai uuden kolmikerroksisen talon.
Sotien jälkeen Tampellan oli siirryttävä sotatarvikkeiden valmistuksesta sotakorvaustuotteiden tuotantoon. Tehtaasta tuli Tampereen suurin sotakorvaustoimittaja, jonka osuus nousi valtakunnallisestikin merkittäväksi, sillä se toimitti lähes 15 prosenttia kaikista koneista ja laitteista, joita Suomi Neuvostoliitolle luovutti. Urakkaa kuvaa se, että konepajan suoritusten on laskettu vastaavan yli kymmentä miljoonaa työtuntia, joka yhdeltä työntekijältä vaatisi yli 3000 työtuntia. Korvaustöiden ollessa kuumimmillaan vuonna 1948 Tampellan konepaja työllisti yli 2000 ihmistä.
Sotakorvausveturia nostetaan junavaunuun. Veturit muodostivat suuren osan Tampellan sotakorvaustuotannosta. Kuva: V. O. Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Sotakorvausten alkaessa oli kaikesta mahdollisesta pulaa. Ei ollut työvoimaa eikä raaka-aineita. Uusia tiloja ja työkoneita tarvittiin mitä pikimmiten. Tätä vajetta täyttämään saatiin uusi valimo, joka valmistui heti sodan jälkeen vuonna 1946.Tehtaan pääkorvaustuotteita olivat veturit ja erilaiset tehdaslaitteet ja –koneet. Sotakorvausten ansiosta Tampellalla totuttiin aina vaan tiukempiin laatuvaatimuksiin, joita Neuvostoliitto saamiltaan tuotteilta edellytti.
Sotakorvausten loputtua Tampellan päätuotteiksi nousivat voimalaitosten turbiinit, höyryvoimalaitosten kattilat sekä höyryveturit. Viimeisen höyryveturin tehdas luovutti VR:lle vuonna 1957, minkä jälkeen se ryhtyi valmistamaan dieselvetureita. Vuonna 1952 käynnistyi paperikoneiden tuotanto, joka kasvoi tehtaan merkittävimmäksi osa-alueeksi. Samalla vuosikymmenellä Tampella ryhtyi valmistamaan kallionporauskoneita, joiden suunnittelussa ja valmistuksessa hyödyksi koitui sodan aikaisten aseseppien ammattitaito. Kallionporauskoneiden kysyntä oli kuitenkin aluksi heikkoa. 1950-luvulla konepaja myös laajensi tilojaan ja rakennutti toisen konepajan Messukylän Hankkion alueelle. Sinne tuli kattilanvalmistuskeskus.
Tampellan ensimmäinen paperikone valmisteilla. Kysynnän kasvaessa koneita ryhdyttiin viemään myös ulkomaille. Myöhemmin paperikonetuotannosta kasvoi Tampellan konepajan tärkein osa-alue. Kuva: V. O. Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Lähteet:
Jutikkala Eino, Tampereen kaupungin historia III, 1905-1945. Tampere 1979.
Rasila Vilho, Tampereen historia IV. Vuodesta 1944 vuoteen 1990. Tampere 1992.
Urbans Runar, Tampereen pellava- ja rautateollisuus osakeyhtiö. Helsinki 1956.
|