Ajokki Oy

Liikennöitsijöiden yhteisyrityksestä valtionyhtiöksi

Ensimmäinen haitaribussikokeilu 1953. Ajokki rakensi Ruotsista hankitulle perävaunun alustalle korin, jota liikennelaitos testasi Tampereen kaupunkiliikenteessä vuosina 1953-54. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Joukkoliikenne oli kolmikymmenluvulla vilkastunut, kun ihmiset liikkuivat yhä enemmän ja aina vaan pidempiä matkoja. Vuonna 1942 liikennöitsijät ympäri Suomea, joukossaan tamperelaiset Wäinö Paunu ja Tampereen liikenne Oy päättivät perustaa linja-autokoreja valmistavan yrityksen. Tampere sisämaakaupunkina soveltui hyvin sijoituspaikaksi. Tontti yritykselle löytyi Nekalasta.

Tehtaan rakennustyöt olivat sotaa käyvässä maassa ongelmallisia: pulaa oli rakennustarvikkeista ja ennen kaikkea työvoimasta. Tämä ratkaistiin perustöiden suhteen siten, että kaupungin toisen autonkoritehtaan Kaipio Oy:n työntekijät tekivät työpäivänsä päätteeksi töitä Ajokki Oy:n rakennustyömaalla. Asiaa auttoi se, että Ajokin toimitusjohtaja Niilo Lommo tunsi Kaipion työntekijöitä omalta johtajakaudeltaan yhtiössä.

Rakennustöiden vielä jatkuessa Ajokki Oy oli aloittanut puukaasuttimien teon vuokraamissaan tiloissa. Puun käyttäminen kuorma- ja linja-autojen polttoaineena oli erittäin tärkeää polttoainepulasta kärsivälle sotataloudelle. Tuotanto omassa rakennuksessa pystyttiin aloittamaan maalis-huhtikuun vaihteessa 1943. Tällöin yritys alkoi tehdä ja korjata myös kuorma-autojen lavoja, sekä kuorma- ja linja-autojen ohjaamoita. Sodan aikana lähes koko tuotanto meni armeijan käyttöön.

Sodan loputtua vuonna 1944 Ajokki aloitti ensimmäisten kokonaan uusien linja-autokorien valmistamisen. Työtä vaikeutti sodan jälkeinen säännöstely, joka aiheutti pulaa linja-autojen korien valmistukseen tarvittavasta pellistä. Tehdas yritti tehdä koreja pelkästään puusta, mutta yrityksestä luovuttiin pian. Kaikenlaiset uusintakorjaukset kuitenkin työllistivät tehtaan väkeä. Ensimmäisen kolmivuotiskauden jälkeen vuonna 1946 tehtaassa oli työntekijöitä jo lähes sata.

Tuotanto kasvoi 1940-luvun lopulla, mutta materiaalipulan helpottaminen myös kiristi alan kilpailua. Vuonna 1949 tehtaasta valmistui 107 linja-autonkoria, jotka menivät suurimmaksi osaksi kolmelle taholle: Tampereen ja Helsingin liikennelaitoksille sekä ennen kaikkea pitkälti kaukoliikenteestä vastanneelle Postilaitokselle. Ajokista olikin kasvanut 1950-luvun alussa Suomen autoteollisuuden merkittävimpiä yrityksiä. vuonna 1951 se työllisti 128 työntekijää.

Suuri takaisku yhtiölle oli vuoden 1951 tulipalo, joka tuhosi tehtaan tuotantotilat lähes kokonaan. Lisäksi valmisteilla olleet linja-autot kokivat saman kohtalon. Tuhosta kuitenkin toivuttiin nopeasti ja korjaustyöt sujuivat ripeästi.

Eräiden Ajokki Oy:tä omistavien liikenneyhtiöiden taholta alkoi 1950-luvun alussa ilmetä halua luopua osuudestaan yhtiöstä. Ajokin tärkein asiakas valtion omistama Postilaitos kiinnostui näistä osakkeista, sillä se tarvitsi linja-auton koreja ja Ajokki Oy oli kaiken lisäksi voittoa tuottava yritys. Ajokki Oy muuttuikin vuonna 1951 valtiojohtoiseksi yritykseksi, ja muutamaa vuotta myöhemmin myös loput yksityisosakkaat luopuivat osuuksistaan. Tämä herätti keskustelua valtion sosialisoimispolitiikasta aina eduskuntakyselyyn saakka.

1950-luvulla Ajokin suureksi ongelmaksi koitui se, että valuuttapulan takia ulkomailta ei saatu hankittua tarpeeksi autonalustoja. Tehdasta kuitenkin laajennettiin vuonna 1956 ja saman vuosikymmenen lopulla työntekijöiden sosiaalitiloja ja työolosuhteita parannettiin. Työntekijämäärä kuitenkin laski 1950-luvun lopulla: vuonna 1956 väkeä oli 215, mutta vuonna 1959 määrä oli laskenut 166:een. Vuosina 1957-1958 tehtaan korituotanto vastasi neljännestä koko maan tuotannosta.

Ajanjaksolla 1940-1960 Ajokki Oy:tä leimasi aluksi suuri kasvu, joka sitten 1950-luvun lopussa kääntyi laskuksi. Usein vaikeuksien taustalla oli yhtiön riippuvaisuus ulkomaisesta tuonnista. Ensin oli pula pellistä ja sitten autonalustoista. Toinen merkille pantava asia on tehtaan ajan myötä tapahtunut siirtyminen yhä enemmän puun käytöstä metalliin. Ajokki Oy:n lukeminen osaksi metalliteollisuutta ei siis ole mikään itsestään selvyys, sillä tehtaan työntekijätkin kuuluivat pitkään puutyöväen liittoon.