Mariankadulta maailmalle

Tamperelaiset ja lähikuntalaiset näkivät päivänvalon Mariankadulla. Tilastojen perusteella ei voida aivan tarkasti sanoa, syntyivätkö kaikki tamperelaiset vauvat sairaalassa tai Tampereella toimineiden yksityiskätilöiden avustamina ja kuinka moni syntyi mahdollisesti kotona. Esimerkiksi vuonna 1933 Tampereella syntyi 621 lasta, mikä oli asukaslukuun nähden alhaisempi kuin koskaan ennen. Mariankadulla toimineella Tampereen kaupungin synnytyslaitoksella synnytettiin kaiken kaikkiaan 781 lasta. Kaiken kaikkiaan hoidetuista 662 (71,7%) - sisältäen muun muassa keskenmenon vuoksi hoitoon tulleet - oli kotoisin Tampereen kaupungista. Yksityiskätilöt hoitivat vuoden 1933 aikana 19 lisäksi synnytystä.

Uusia tamperelaisia kapaloidaan Mariankadun sairaalassa 1930-luvulla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Mariankadulla oli vähän tilaa. Tästä syystä vieraspaikkakuntalaisista ei Tampereella kovin paljoa pidetty: "vuonna 1930 on synnytyslaitoksessa kuten aikaisemmin vallinnut ahtautta ja tilanpuutetta, vaikka kaikin mahdollisin keinoin on koetettu rajoittaa ulkokuntalaisten tuloa laitokseen". Tila maksoikin "varsinkin kaupungin lähimmästä, ulkokuntiin kuuluvasta ympäristöstä" saapuneille vieraspaikkakuntalaisille enemmän. Kun yhteissalissa synnyttäminen maksoi tamperelaiselle 20 markkaa/päivä, maksoi se vieraspaikkakuntalaiselle 45 markkaa/päivä.

Vaikka lapsikuolleisuus aleni Tampereella kuten muuallakin maassa. Näyttäisi Tampereella kuitenkin olleen muuta maata selvästi enemmän kuolleina syntyneitä. Esimerkiksi vuonna 1930, jolloin syntyi 1120 lasta, joista poikia 599 ja tyttöjä 521. Äidin sisääntullessa 24 sikiötä havaittiin jo tullessa kuolleeksi (in utero). Synnytyksen yhteydessä löydettiin 11 tapausta lisää, joista viisi kuoli synnytyksen kestäessä tai heti sen jälkeen. Kuolleena syntyi näin ollen 1 prosentti vauvoista. Lisäksi ensimmäisen elivuoden aikana kuoli 50 lasta. Avioliiton ulkopuolella alkunsa saaneiden lasten elämä päättyi useasti, jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Aviottomien lasten osuus kuolleina syntyneistä ja ensimmäisen elinvuoden aikana kuolleista on huomattavan suuri.

Lähteet: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1918-1938: Terveydenhoitolautakunnan kertomukset.

Monissa tapauksissa synnytys oli alkanut kotona, joka sijaitsi Tampereen ulkopuolisella maaseudulla, olivat "tapaukset jo sisääntullessa toivottomassa tilassa", ettei sairaalassa kyetty tekemään enää mitään. Tällöin myös äidin henki oli vaarassa, kuten siteeratuissa vuonna 1930 tapahtuneissa tapauksissa:

N:o 390. 28-vuotias ulkotyömiehen vaimo Vilppulasta, IV-synnyttäjä, lääkärin sisäänlähettämä keuhkokuumeisena. Kuollut sikiö otsatilassa, ennenaikaisesti irtautunut istukka. Korkeat pihdit. Kuolee 2 vuorokautta synnytyksen jälkeen keuhkokuumeeseen.

N:o 396. 20-vuotias kirvesmiehen vaimo Tampereelta, I-synnyttäjä. Eclampsia grovidarum 10 viikkoa ennen täyttä aikaa ja kuollut sikiö äidin saapuessa. Dilatatio digitalis oris uteri (kohdun laajentaminen sormin) ja matalat pihdit. Kuolee vuorokauden kuluttua eklamptiseen (raskauskouristusten aiheuttamaan) koomaan.

N:o 920. 30-vuotias varastonhoitajan vaimo Tampereelta, I-synnyttäjä. Sisääntullessa kuumetta. Itseperäinen ja säänmukainen synnytys 6¾ tunnissa. (Sisätarkastusta ei toimitettu). Kuolee 7 vuorokautta synnytyksen jälkeen; kuoleman syy sepsis puerperalis (lapsivuodemyrkytys).

N:o 1204. 19-vuotias palvelijatar Teiskosta. I synnyttäjä, sisääntuodaan tajuttomassa tilassa täkäläisestä yleisestä sairaalasta. Eclampsia gravidarum (raskauskouristus) 10 viikkoa ennen täyttä aikaa, coma eclampticum (raskauden aiheuttama kooma), kuollut sikiö. Keisarileikkaus. Kuolee koomaan 20 tuntia synnytyksen jälkeen.

N:o 1232. 29-vuotias värjärin vaimo Tampereelta, III-synnyttäjä. Placenta praevia centralis 10 viikkoa ennen täyttä aikaa ja kuollut sikiö. Käännös koko kädellä ja ulosveto, istukan käsin irrottaminen. Kuolee 10 vuorokautta synnytyksen jälkeen keuhkokuumeeseen ja sydänvikaan.