Teksti Jarmo Peltola, kuviot Jouni Keskinen
Suhdanne, avioliitto ja synnyttäminen
Vielä maailmansotien välisenä aikana avioliittojen määrä selitti vahvasti syntyvyyttä. Kun hääkellot soivat usein, niin Mariankadullakin ponnistettiin vauvoja maailmaan. Jotkut äideistä olivat luonnollisesti naimattomia, mutta aviottomien lasten määrä oli siksi pieni, etteivät lehtolapsien määrässä tapahtuneet muutokset vaikuttaneet kokonaissyntyvyydessä tapahtuneisiin muutoksiin. Syntyneiden suhteellisesti voimakkaampi vähentyminen lama-ajan Tampereella selittyy avioliittojen voimakkaalla vähentymisellä. Samaa kertoo erityisesti alle 25-vuotiaiden synnyttäjien suhteellisen osuuden vähentyminen laman aikana. Vanhempien synnyttäjien, 25-29-vuotiaiden ja yli 29-vuotiaiden, osuus sen sijaan kasvoi laman aikana. Osittain lamanaikaisen avioliittoisuuden vähentymiseen vaikutti varmasti myös miesten tulomuuton vähentyminen.
Lähteet: Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1918-26: Terveydenhoitolautakunnan kertomukset. Vuosien 1927-1940 tiedot: Tampereen tilastollinen vuosikirja 1949, s.22 (taulu36).
Synnyttäjien koko aikakauden ikäkehitys kertoo selvästi synnyttäjien iän alentumisesta. Kun vielä 1918 lähes 45 % äideistä oli yli 29-vuotiaita, oli heidän osuutensa vuonna 1940 jo painunut alle 35 prosentin. Muutos kertoo todennäköisesti yleisten arvojen muutosten lisäksi naimisissa olevien naisten työmarkkina-aseman muuttumisesta.
Yleisesti ottaen Tampereella solmittiin avioliittoja vuosittain suhteellisesti enemmän kuin koko maassa ja muissa kaupungeissa. Ainoastaan lamavuosina 1930-1932 Tampereella solmittiin avioliittoja vähemmän kuin kaupungeissa yleensä ja taloudellisena taantumavuotena 1925 yhtä paljon kuin kaupungeissa yleensä. Mutta yhtä lailla kuin Tampereella solmittiin avioliittoja useammin kuin muualla, helposti myös erottiin. Erityisesti 1930-luvun lopulla avioerot yleistyivät nopeasti.
Mutta oltiinko Tampereella rationaalisempia kuin kaupungeissa yleensä? Maaseudunkin perhesuunnittelu näyttää reagoineen lamaan, ja juuri silloin kun lama oli maaseudulla pahimmillaan. Tästä syystä syntyvyyden aallonpohja saavutettiin koko maassa vuotta aikaisemmin kuin Tampereella ja kaupungeissa yleensä. Kaupungeissa ja erityisesti Tampereella taloudelliset suhdanteet otettiin huomioon papin puheille tai lapsen tekoon aiottaessa. Verrattaessa kehitystä suurin piirtein saman suuruiseen Turkuun, huomataan kuitenkin, että turkulaiset käyttäytyivät suurin piirtein samalla tavalla.
Syntyvyydessä pidemmällä aikavälillä tapahtuneita muutoksia on kuvattu kokonaishedelmällisyysluvulla, joka kertoo lasten teoreettisen määrän naista kohden. Ajanjakson 1918-1940 väestökehitystä selviteltäessä on syytä muistaa, että 1900-luvun alussa oli alkanut voimakas kokonaishedelmällisyyden pieneneminen, joka jatkui aina 1930-luvulle. Vuosina 1921-1925 alussa kokonaishedelmällisyys oli 3,4. Lamakauden (1931-1935) aikana luku oli vain 2,4, mille tasolle kokonaishedelmällisyysluku jäi 1930-luvun loppuajaksi. Kun tarkastellaan syntyneisyyttä 1000 naista kohden, huomataan, että Jutikkalan tapaan tehty kymmenvuositarkastelu kadottaa taloudellisen suhdanteen vaikutuksen hedelmällisyyteen.
Kokonaishedelmällisyysluku on laskennallinen elävänä syntyneiden lasten määrä, jonka naiset keskimäärin synnyttävät koko hedelmällisyyskautenaan edellyttäen, ettei kukaan heistä kuole ennen tämän kauden päättymistä ja että kyseisen ajanjakson ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut ovat voimassa koko hedelmällisyyskauden.
Lähteet:
Notkola, Irma-Leena, Hedelmällisyys, kirjassa Suomen väestö; Hämeenlinna 1994.
Jutikkala, Tampereen Historia III, Vuodesta 1905-1945, Tampere 1979, s.9. Tässä yhteydessä on syytä muistaa mitä Irma-Leena Notkola huomauttaa, että perioodikohtainen kokonaishedelmällisyysluku ei kuvaa minkään todellisen naisikäluokan lapsikertymää, vaan hedelmällisyyden tasoa tiettynä ajankohtana. Naisten todellisia toteutuneita lapsikertymiä kuvaavat parhaiten kohorttikohtaiset kokonaishedelmällisyysluvut, Ks. Notkola, s.65-66,88-89.
|
