Rehtori Kaarlo Tiililä (1864-1935)
Teksti: Minna Karttunen
Kaarlo Tiililä - Tampereen suomalaisen yhteiskoulun rehtori
Tampereen suomalainen yhteiskoulu sai vuonna 1899 rehtorikseen Kaarlo Tiililän (1864-1935),
joka pysyi virassaan vuoteen 1935. Hänen pitkä uransa leikkasi suomalaisten kriittisiä vuosikymmeniä toisesta sortokaudesta Suomen itsenäistymiseen ja 1930-luvun alun lamaan. Tyypillisenä sivistyneistön edustajana ja virkamiehenä hän kirjoitteli useita artikkeleita muun muassa Aamulehteen, Valvojaan sekä Suomettareen. Lisäksi hän toimi aktiivisesti monessa yhdistyksessä, kuten Historiallisessa seurassa ja Tampereen suomalaisessa klubissa. Kaarlo Tiililä kuului sukupolveen, jolle työ ja kansallinen herääminen kuuluivat erottamattomasti yhteen. Tämä näkyi myös hänen elämäntyössään Tampereen suomalaisessa yhteiskoulussa.
Yhteiskoulun - eli tyttöjen ja poikien yhteisen koulun - idea lähti liikkeelle 1880-luvulla
naisliikkeiden myötä. Erityisesti Lucina Hagman kehitteli yhteiskouluajatusta eteenpäin ja
myötävaikutti suuresti Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun perustamiseen vuonna 1886. Hän ja
Tiililä olivat entisiä työtovereita ja tuttavia, joten voidaan olettaa, että Hagmanin ajatukset
ovat vaikuttaneet myös Tiililän ajatuksiin yhteisopetuksesta. Tiililä toimi ennen Tamperetta
Porvoon yhteiskoulun rehtorina, mutta suurempi palkka ja Porvoon ruotsinmielinen ilmapiiri
saivat hänet ja hänen puolisonsa Annan muuttamaan Tampereelle vuonna 1899.
Kaarlo Tiililä laskeutumassa Suomalaisen yhteiskoulun portaita. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.
|
|
Pälkäneen kansakoulusta Helsingin yliopistoon
Tiililä sai alkunsa pälkäneläisen lesken Maijastinan, sekä venäläisen upseerin romanssista
1860-luvulla. Hänestä kasvoi älykäs ja tumma nuorukainen. Lukuinto ja älykkyys huomattiin
nopeasti, kun Kalle aloitti koulun Pälkäneen kansakoulussa ja opettaja ryhtyi kannustamaan
häntä etenemään opintiellä. Pieni poika päätettiin lähettää Hämeenlinnan normaalilyseoon,
ja näistä vuosista muodostuivat työntäyteiset oppivuodet, sillä Kalle oli kaukana kotoa ja
kärsi välillä ruoan puutetta. Tämä on epäilemättä kasvattanut hänen luonnettaan ja periksi
antamattomuuttaan.
Normaalilyseon rehtori Gabriel Geitlin otti Kaarlon suojelukseensa tämän ollessa ylimmillä
luokilla. Kaarlo muutti asumaan rehtorin luokse ja pääsi omaksumaan sivistyneitä tapoja. Rehtori
Geitlinin suojeluksesta oli epäilemättä paljon hyötyä, sillä missä muualla olisi voinut perehtyä
hyviin käytöstapoihin ja ruotsin kieleen yhtä hyvin kuin rehtorin perheessä. Kaarlon ollessa
lukiossa hänen kesätyönsä enteilivät jo tulevaa opettajan ammattia, sillä hän toimii kesäisin
kotiopettajana kreivi Rotrichin perheessä. Tiililä valmistui ylioppilaaksi vuonna 1886 ja sai
onnekseen lainaa opintojaan varten. Näin hän pääsi opiskelemaan humanistisia aineita Helsingin
yliopistoon. Tiililän erityisiä kiinnostuksen kohteita olivat suomen kieli, latina, kreikka,
historia, sekä kasvioppi. Vuonna 1891 Tiililä valmistui filosofian kandidaatiksi ja ryhtyi
tämän jälkeen opettajaksi.
Kurinpitoa ja mukavaa yhdessäoloa
Tiililä aloitti Tampereen suomalaisen yhteiskoulun rehtorina syksyllä 1899. Koulu oli
perustettu vuonna 1895 ja se sijaitsi ensimmäiset vuodet Mustalahdenkatu 33:ssa, minkä
jälkeen se siirtyi Davidsonin taloon Satamakatu 15:ssä. Nämä molemmat koulutilat olivat
ahtaita, sillä voimistelutilat puuttuivat ja liikuntatunnit piti pitää muiden koulujen
tiloissa. Lisäksi oppilaiden määrä kasvoi vuosi vuodelta, sillä vuonna 1895 ensimmäisen
luokan aloitti 22 oppilasta ja vuonna 1903 oppilasmäärä oli 250. Vuonna 1900 ryhdyttiinkin
rakentamaan uutta yhteiskoulua ja seuraavana vuonna yhteiskoululaiset muuttivat E. A. Krankin
suunnittelemaan Koulukadun ja Hämeenkadun risteyksessä sijaitsevaan rakennukseen.
Tiililän tultua rehtoriksi yhteiskoulussa alkoi samalla myös kunnon kurinpitoreformi, sillä
oppilaiden käyttäytymisessä oli ollut aikaisemmin toivomisen varaa. Vuosisadan vaihteessa oppilaiden
rangaistukset olivat eri luokkaa kuin nykyaikana: oppilas Hjalmar Hänninen sai selkäänsä rehtorilta
ja hänet erotettiin käyttäydyttyään huonosti opettajakuntaa kohtaan. Tiililän yleisimmät rangaistukset
olivat rottinkikeppi esimerkiksi kämmenelle ja koulusta erottaminen, eivätkä niiltä välttyneet
parempienkaan perheiden lapset. Hän valvoi myös jälki-istuntoja omakätisesti, jolloin suurimmat
pahantekijät saattoivat istua neljä tuntia yhteen menoon ilta yhdeksään asti. Lisäksi elämään mahtui
paljon hyviä hetkiä, joita Tiililä kuvailee päiväkirjassaan 21.3.1900:
"Lupapäivä. Jo klo 7 aamulla lähdimme IV ja V luokan kera huviretkelle. Menimme pitkin hankikannetta
Pirkkalan puolella Tahmelan ohi Mattilaan…Kauniita mäki laskettiin potkureilla, kelkoilla ja suksilla.
Vuosikausiin ei minulla ole ollut niin hauskaa mäenlaskua…Lastenkin oli niin hauskaa, että nimenomaan
siitä huomauttivat. "
Tiililä oli moniulotteinen persoona, sillä hän oli paitsi tiukka kurinpitäjä ja kasvattaja myös pidetty
henkilö oppilaiden keskuudessa. Hän harrasti liikuntaa myös oppilaiden kanssa huolimatta kovista pakkasista
tai tuulesta. Runebergin päivänä 5.2.1900 yhteiskoululaiset hiihtivät yhdessä rehtorinsa kanssa sadan
hengen vahvuudella Pyhäjärven yli Perttulaan. Lisäksi Tiililä osallistui oppilaidensa konventteihin ja
iltamiin, joissa tanssiminen ja leikkiminen nuorten kanssa kuului illan ohjelmaan. Tiililän elämäntapaan
kuului oleellisesti hyötyliikunta, kuten halkojen hakkuu. Yhdessä opettajatuttaviensa kuten Werner Elias
Meurmanin tai J.F.Vuoren kanssa hän harrasti myös pitkiä kävely- ja hiihtolenkkejä. Yhdessä Tampereen
muiden koulujen miesopettajien kesken kuten Eino Sakari Yrjö-Koskisen, Asari Heikelin sekä J.A.Sarlinin
kesken harrastettiin myös voimistelua.
Tampereen suomalainen yhteiskoulu. Kuva: E.M Staf, Vapriikin kuva-arkisto.
|
Lähteet:
Kaarlo Tiililän päiväkirjat 1897-1905.
Tiililä, Paul: Rehtorin päiväkirjat.
Uuno Sinisalo: Tampereen suomalainen klubi ensimmäiset neljä vuosikymmentä 1891-1931.
Tampereen suomalainen yhteiskoulu 1895-1920.
|