SATAMAKONTTORIN VUOSIKERTOMUS VUODELTA 1931

Purjehduskausi Tampereen vesistöillä alkoi kertomusvuotena toukokuun 8 päivänä ja päättyi joulukuun 13 päivänä, jolloin järvet lopullisesti jäätyivät. Purjehduskauden pituudeksi tuli näinollen 31 viikkoa. Vallitsevasta taloudellisesta pulakaudesta ja kaikkialle suuntautuvasta autoliikenteestä huolimatta on laivaliikenne pieniä poikkeuksia lukuunottamatta jatkunut entiseen tapaansa, vaikkakin jonkunverran suppeammassa muodossa kuin edellisenä kesänä. Vakinaista liikettä kaupungin satamiin harjotti 14 matkustajalaivaa (edellisenä v. 14), 16 hinaajalaivaa (20), lastihöyrylaivoja 3 (4) ja lastiproomuja 100 (115).

Ilmasuhteiltaan oli kesä laivaliikenteelle hyvin suotuisa. Myrskysäät, joita sattui vain aniharvoja, eivät liikennettä sanottavasti häirinneet. Mainittavimpia haaksirikkoja, kuten karilleajoja, yhteentörmäyksiä tai muita onnettomuuksia ei Tampereen vesistöillä tapahtunut. Talvi oli siinä mielessä erikoinen, ettei varsinaista suojailmaa sattunut koko talvena, vaan yhtämittaista pakkassäätä jatkui joulukuun puolivälistä lähes puoliväliin huhtikuuta. Luntakin tuli melko runsaasti, mutta kun se oli höllää pakkaslunta ei sen sulaminen ollut monen päivän asia. Otaksutusta runsaasta lumitalvesta huolimatta jäivät kevättulvatkin tavallista vähäisemmiksi. Alimmillaan oli vesi järvissä huhtikuun 24 päivänä, jolloin se merkittiin 94,14 metriä Näsi- ja 76,59 metriä Pyhäjärvessä. Korkeimmillaan se oli heinäkuun lopussa., jolloin vastaavat numerot olivat 95,47 ja 77,29 metriä yläpuolella Suomenlahden normaalisen vedenpinnan. Tästä määrästä laski vesi purjehduskauden loppuun mennessä 0,60 metriä ylä- ja 0,18 metriä alavedellä. Laivaliikennettä ei veden vähyys haitannut.

Kauniista kesästä huolimatta supistui matkustajaliikenne tuntuvasti pienemmäksi kuin mitä se on ollut lähinnä edellisinä kesinä, varsinkin mitä tulee pitkänmatkan laivoihin, joissa se toisinaan väheni melkein olemattomiin. Tällainen ilmiö on varmaankin vallitsevan ahtaan ajan seurauksia. Sama ilmiö on havaittavissa myöskin tavaroiden laivauksen alalla. Kuten jäljempänä olevasta taulukosta huomaa, on eri tavaralajien kuljetus melkein kauttaaltaan ollut pienempää kuin edellisenä vuonna. Poikkeuksen tekevät ainoastaan jotkut harvat tavaralaadut, joista mainittavimmat ovat halot, joita on tuotu noin 5,000 mtr. sl. enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä taas johtuu siitä, että halkojen nykyinen hinta kykenee kilpailemaan polttoarvoonsa nähden kivihiilen hintain kanssa.

Kaupungin satama-alueella suoritetuista tärkeimmistä töistä mainittakoon seuraavat: Naistenlahden itäistä rautatielaituria jatkettiin 35 metrillä. Samalla alueella toimitettiin varastoalueiden tasoituksia. Mustanlahden sataman suulta poistettiin vanha uimahuone ja entinen viinapolttimo, rantaviiva tasattiin ja muodostettiin laituriksi, ajotie eli katu Kuninkaankadulta Mustaanlahteen avattiin. Mustanlahden torilla sijainnut kallioharjanne leikattiin ja tasattiin. Kortelahden pohjoisperukassa toimitettiin laajahko maanleikkaus, joten saatiin 2,000 m2 tasaista varastoaluetta. Mustanlahden aallonmurtajan kärkeen rakennettiin betooninen majakkakummeli. Satamakonttorin tekemistä ehdotuksista mainittakoon tässä huomattavimmat: rautatielaiturin jatkaminen Naistenlahteen, läntisen rautatielaiturin muodostaminen moottorivenelaituriksi, aallonmurtajan rakentaminen Lapinniemen kärkeen sekä samallaisen jatkaminen Särkänniemessä, Mustanlahden laiturireunan kunnostaminen, Nalkalanniemen ympäri kulkevan tien korjaaminen, sekä ehdotus uudeksi satamasäännöksi.

Satama-alueella sattuneesta liian kovasta ajosta annettiin ankara varoitus eräälle hinaajalaivan päällikölle ja samanlaisesta satamasääntöjen rikkomisesta muistutettiin useita muitakin alusten päälliköitä ja moottoriveneiden omistajia. Lastimäärän salaamisen takia estettiin eräs matkustajalaiva lähtemästä satamasta ja poliisiviranomaisten avustamana tarkastettiin lasti, joka todettiin suuremmaksi kuin mitä oli ilmoitettu. Koska laivan päällikkö kuitenkin lupasi täysin korvata kaupungille näin tuottamansa vahingon, pääsi hän ankaralla ehdollisella varoituksella.

Vuoden kylmin päivä oli maaliskuun l, jolloin astemittari osoitti 29 astetta Celsiusta ja lämpöisin eli 29 astetta heinäkuun 5 ja 27 päivinä. Ilmapuntari oli alimmillaan lokakuun 20 p:nä, jolloin se osoitti 713 m/m. Tuuli oli voimakkain eli 8 beaufortin voimainen kesäkuun 23, syyskuun 21 ja 25 päivinä.

Rautatievaunuja purettiin ja lastattiin Naistenlahden satamassa yhteensä 3,013 vaunua (edell. v. 2,674). Esimerkkinä mainittakoon, että v. 1928 oli mainittujen vaunujen luku 6,000 kpl. Satamissa käyneiden lastilaivojen ja proomujen tonniluku teki yhteensä 108,945 brutto rek. tonnia (edell. v. 119,640), matkustajalaivojen 31,072 (32,466). Kirjeitä saapui konttorille 42 ja lähetettiin 49 kpl.

Pelastusvene »Siilinkarille» ei kertomusvuonna ilmennyt mitään pelastustehtäviä, lukuunottamatta paria hälyytystä, jotka kuitenkin osoittautuivat aiheettomiksi. Poliisien kanssa tehtiin eräs matka lähisaaristoon varastetun tavaran etsinnässä. Jotta vene kuitenkin olisi aina lähtövalmiina, käytettiin sen konetta vähintäin kerran viikossa ja tehtiin sillä myöskin lyhyempiä koeajeluja varsinkin tuulisilla säillä. Venelaituripaikoista, joita oli 170, vuokrattiin 150, sekä lisäksi muutamia ylimääräisiä paikkoja.

Virtain pitäjän kunnantalolla tammikuun 5 päivänä pidetyssä rautatiehallituksen määräämässä kokouksessa, jossa neuvoteltiin siellä rakenteella olevan laivareitin ylikulkevan rautatiesillan siltaaukon korkeuden määräämisestä, edusti Tampereen kaupunkia allekirjoittanut satamamestari Merimaa. Silta-aukon korkeudeksi hyväksyttiin rautatiehallituksen ehdotuksen mukaan 10,58 m. yläpuolella korkeinta vedenpintaa.