Heinrich Hertz, sähkömagneettisten aaltojen tutkija

Hertsi on saanut nimensä Heinrich Hertzin mukaan.

Heinrich Hertz syntyi vuonna 1857 hampurilaisen asianajajan poikana. Hän oli pienestä pitäen monipuolisesti lahjakas. Isä rakensi hänelle askartelupajan, jossa poika valmisteli mm. pienoismalleja, luonnontieteellisiä kojeita ja kemiallisia kokeiluja. Jo 18-vuotiaana Heinrich valmisteli parannuksia lennätinlaitteisiin.

Koulun jälkeen hän työskenteli harjoittelijana frankfurtilaisessa rakennusalan insinööritoimistossa, ja opiskeli samaan aikaan antropologiaa, arkkitehtuuria ja kansantaloustiedettä. Harjoitteluajan jälkeen hän siirtyi opiskelemaan Dresdenin tekniseen korkeakouluun. Jo opiskeluaikana hän tutustui sen ajan muihin suuriin fyysikoihin ja tiedemiehiin, kuten Hermann Helmholtziin ja Gustav Kirchhoffiin. Erityisesti Helmholtz oli hänen esikuvansa ja tukijansa.

 Vuonna 1880 hän teki tohtorinväitöskirjansa sähköopin alueelta. Huomattavimmat tutkimustuloksensa fysiikan, magnetismin, sähkömagneettisten aaltojen ja termodynamiikan alueelta hän julkisti vuoden 1888 paikkeilla Karlsruhessa. Hän oli muutaman vuoden Bonnin yliopistossa fysiikan professorina. Tuona aikana hän täydensi englantilaisen fyysikon James Clark Maxwellin 1848 kehittämää valon elektromagneettista teoriaa ja selvitteli, että sähkömagneettiset aallot liikkuvat valonnopeudella. Tutkimukset toivat hänelle paljon maailmanmainetta, ja niistä alkoi langattoman lennättimen kehitteleminen.

Vuoden 1892 aikana hän sairasteli paljon, ja syyksi osoittautui ikenissä ollut itsepäinen ajos. Heinrich Hertz kuoli vuonna 1894 verenmyrkytykseen. Hänen hautansa löytyy Hampurin Olsdorfin hautausmaalta. Hampurin tv-torni on saanut nimensä Heinrich Hertzin mukaan. Hertsin jälkeen Albert Einstein oli seuraava fyysikko, joka toi mullistuksia käsitykseemme mekaniikasta ja elektromagnetismista.